Mikael Agricola -seura

Viipurin tuomiokirkon tutkimus- ja restaurointihanke alkoi kesällä 2010 rauniokokonaisuuden mittauksilla. Mittausten tarkoitus on luoda laserkeilaimella rauniosta ympäristöineen kolmiulotteinen tietomalli rakennusarkeologisia tutkimuksia varten sekä tallentaa jälkipolville kohteen nykytila. Perinteiset mittauspiirustusten muodot – pohjapiirrokset, leikkaukset ja projektiot – saadaan kolmiulotteisista aineistoista tuotettua mistä tahansa kohtaa mitattua kokonaisuutta.

 

Laserkeilaus on verraten tuore rakennushistoriallisen ja arkeologisen dokumentoinnin menetelmä, ja vielä äskettäin oli yksinomaan käsin tapahtuva mittaus ja piirtäminen vallitseva käytäntö. Ympäristön havainnollistaminen optisten laitteiden ja ohjelmistojen avulla laajentaa mittausinformaation määrää ja parantaa mittaustulosten tarkkuutta sekä säästää aikaa sitä enemmän, mitä yksityiskohtaisempi ja mittakaavaltaan laajempi kohde on kyseessä.

 

Mittauksia tehtiin kesällä 2010 Muurintutkimus ky:n ja syksyllä 2011 Turun yliopiston arkeologian oppiaineen toimesta. Mittauksissa käytettiin matalatehoisiin lasersäteisiin perustuvaa kuvantamisteknologiaa, jossa kirkon raunio ja kellotorni skannattiin takymetrillä ja laserkeilaimella. Lopputuloksena on toistakymmentä miljoonaa pistettä sisältävä kolmiulotteinen malli, joka sisältää myös valokuviin perustuvan tiedon seinäpintojen väreistä.

Kirkon raunio on ennen toisen maailmansodan aikaisen palopommin aiheuttamaa tulipaloa ja sitä seurannutta raunioaikaansa kokenut toistakymmentä rakennusvaihetta, joista useimmat ovat jättäneet muureihin yhä näkyviä toisistaan erottuvien tiilimuurausten jälkiä. Rakenteiden ja rakennusvaiheiden ajallisten suhteiden hahmottamisessa kolmiulotteinen aineisto on tärkeä apuväline. 1500–1900-lukujen arkistomateriaalin avulla lienee ainakin osittain mahdollista liittää eri-ikäiset muuraukset tiettyihin historiallisissa lähteissä tavattaviin rakennusvaiheisiin.

Laserkeilaus ei ole oikotie monimutkaisen rauniokohteen ymmärtämiseen ja syvälliseen tuntemiseen, jonka käsin tapahtuva mittaustyö opettaa tekijälleen itse mittausprosessin aikana. Kolmiulotteinen malli on ennen kaikkea tuhoutumisvaarassa olevan kohteen arkistointi, joka tallentaa raunion ulkomuodon erityisen kiinnostavassa vaiheessa. Mahdollinen restaurointikin edellyttänee niin laajamittaisia toimia, että murentuneen rappauksen alta lähes kauttaaltaan paljastunut, eri-ikäisten tiilimuurausten kiehtova monimuotoisuus, katoaa väistämättä monilta osin.