Vanha tuomiokirkko ja Mikael Agricola
Raunio kellotornista katsottuna. Kuva: Panu Savolainen
Turun piispan ja ruotsalaisen reformaattorin sekä suomen kirjakielen kehittäjän Mikael Agricolan yhteys Viipuriin liittyy sekä hänen nuoruuteensa että kuolemaansa. Pernajalla syntynyt Agricola sai varhaisimman oppinsa Viipurin koulussa 1520-luvulla ennen siirtymistään piispan Martti Skytten sihteeriksi vuonna 1528.
Agricolan elämä kuljetti hänet kauas Viipurista, ensin Turkuun ja lopulta Wittenbergiin yliopisto-opintojen pariin. Vuonna 1554 hänestä tuli Turun piispa. Keskiajan ja 1500-luvun Ruotsin hallinnossa politiikassa piispoilla oli merkittäviä tehtäviä myös maallisen vallan alueella. Keskiajalla Turun piispa oli Ruotsin ylimmän hallinnollisen elimen, valtaneuvoston jäsen. Agricola ja Ruotsin arkkipiispa toimittivat tätä maallisen vallan tehtävää, kun he osallistuivat Ruotsin ja Venäjän välisiin rauhanneuvotteluihin Moskovassa keväällä 1557.
Paluumatkalla Moskovasta Agricola sai sairaskohtauksen ja menehtyi Karjalan kannaksella lähellä Viipuria. Tiedot Agricolan kuolemasta ja hautaamisesta Viipuriin arkkipiispan läsnä ollessa perustuvat Paavali Juusteenin 1560-luvulla kokoamaan Suomen piispain kronikkaan. Paavali Juusteen oli Agricolan seuraaja Turun piispana, eikä vuosikymmen Agricolan kuoleman jälkeen kirjoitettuja kronikan tietoja ole syytä kyseenalaistaa, kuten aiemmin on sen tarkemmin perusteluin esitetty
Mitä luultavimmin Agricola haudattiin juuri vanhaan tuomiokirkkoon, sillä Viipurin kaksi muuta kirkkoa, dominikaani- ja fransiskaaniluostarien kirkkoihin ei ainakaan puoli vuosisataa myöhemmin laadittujen tilien mukaan haudattu varsinkaan varakkaampia henkilöitä juuri lainkaan. Nämä kaksi kirkkoreduktiossa Ruotsin kruunulle peruutettua kirkkoa olisivat tuskin sopineet piispan hautapaikoiksi.
Vaikka Mikael Agricolan hauta on mitä luultavimmin vanhassa tuomiokirkossa, ei vuosien 2010–2020 hankkeen päämääränä ole tämän haudan etsiminen. Kirkkoon haudattiin 1600-luvun tilien perusteella Agricolan jälkeen, 1700-luvun loppuun mennessä, lähes kymmenen tuhatta vainajaa. Vaiheet ortodoksisena kirkkona sekä muona- ja sittemmin kalustovarastona ovat luultavasti hävittäneet Agricolan haudan näkyvät jäljet viimeistään 1700-luvulla. Eikä 1800-luvun Venäjän armeijan viranomaisia liene erityisemmin kiinnostanut ruotsalaisen piispan haudan ja muiston vaaliminen. Vaikka Agricolan viimeisen leposijan jäljet lienevät hävinneet kauan sitten, on kirkon rauniolla silti tärkeä symbolinen asema suomen kirjakielen kehittäjän ja merkittävän uuden ajan alun kirkonmiehen hautapaikkana.