Muistomerkkihanke 2009
Viipurissa paljastettiin lauantaina 27.6.2009 Mikael Agricolan muistomerkki Pietari-Paavalin kirkon edustalla. Muistomerkin pronssinen Agricolaa esittävä uusvalos on kopio Emil Wikströmin alunperin kesäkuussa 1908 Viipurissa paljastetusta muistomerkistä, joka tuhoutui talvisodan aikana. Muistomerkin uusi noin 14 tn painava graniittinen jalusta on veistetty Kamennogorskissa (ent. Antrea) ja sen kauluskivenä on alkuperäinen sodassa osin vaurioitunut Emil Wikströmin suunnittelema noin 1 tn painoinen kauluskivi. Muistomerkin viereen pystytettiin muistomerkistä ja Agricolasta kertova tekstilaatta.
Muistomerkin paljastus oli osa vuonna 2007 vietetyn Agricolan juhlavuoden virallista perintöä, josta juhlavuoden valtuuskunta päätti viimeisessä virallisessa kokouksessaan helmikuussa 2008. Muistomerkin paljastustilaisuuteen osallistui Suomen kirkon edustajana arkkipiispa Jukka Paarma.
Hankkeen toteutuksesta on Suomessa vastannut Agricola 2007 muistomerkkitoimikunta ja Venäjällä Viipurin kaupunki, joka järjesti myös paljastusjuhlallisuudet yhteistyössä toimikunnan kanssa. ia.
Muistomerkkihanketta tukivat taloudellisesti opetusministeriö, kirkkohallitus, Svenska Kulturfonden, Litteratursällskapet i Finland ja Cargotec Oy.
Muistomerkkitoimikunta ja
muistomerkkihanke
Juhlavuoden valtuuskunta asetti syksyllä 2006 työryhmän esityksestä aluksi patsastoimikunnan nimellä toimineen asiantuntijoin täydennetyn toimikunnan, jonka tehtäväksi muodostui valmistella Viipuriin suunnitellun, alun perin 21.6.1900 Viipurin laulujuhlien yhteydessä vihityn Emil Wikströmin Mikael Agricola-muistomerkin uudelleenpystytystä. Lisäksi toimikunta sai yhdessä sihteeristön kanssa tehtäväkseen valmistella ja esitellä juhlavuoden virallisten taiteellisten hankkeiden, juhlavuoden mitalin, rahan ja postimerkin toteuttamiseen liittyvät kysymykset.
Toimikunnan puheenjohtajaksi nimitettiin työryhmän jäsen, Turun taidemuseon amanuenssi Christian Hoffmann, ja sen sihteerinä toimi juhlavuoden pääsihteeri Ossi Tuusvuori. Jäseniksi kutsuttiin valtuuskunnan pysyvät asiantuntijat, ministeri Jaakko Numminen sekä varapuheenjohtaja Aleksandr Belov. Lisäksi valtuuskunnan kolmas pysyvä asiantuntija, TT, asessori Ossi Haaramäki osallistui toimikunnan työhön aktiivisesti. Toimikunta kutsui asiantuntijoikseen taide-historioitsija Juha Ilvaksen, Wäinö Aaltosen museon amanuenssin Riitta Kormanon, arkkitehti Juha Lankisen Visavuori-säätiön toiminnanjohtajan Juha Myllylän sekä toimitusjohtaja Raimo Kesosen. Toimikunnan työhön ovat osallistuneet myös monet muut asiantuntijat.
Muistomerkkitoimikunta kokoontui osin yhdessä työryhmän kokousten kanssa Turussa, Helsingissä ja Visavuoressa Emil Wikströmin museossa, jossa ovat näytteillä mm. Viipurin muistomerkin alkuperäiset veistosluonnokset. Lisäksi toimikunta vieraili eri kokoonpanoissa useampaan otteeseen Viipurissa ja Kyrönniemellä. Näiden vierailujen aikana käsiteltiin myös muita juhlavuoden ja sen tapahtumien valmisteluihin liittyviä kysymyksiä. Muistomerkkitoimikunnan toimeksiantoa jatkettiin juhlavuoden valtuuskunnan toimikauden päätyttyä, koska hankkeen toteuttaminen juhlavuonna ei osoittautunut mahdolliseksi. Valtuuskunnan helmikuussa 2008 tekemän päätöksen mukaisesti muistomerkkitoimikunnan tehtäväksi jäi hankkeen loppuunsaattaminen mahdollisuuksien mukaan vuoden 2008 aikana. Toimikunta siirtyi Mikael Agricola -seuran alaisuuteen.
Viipurin Mikael Agricola
-patsaan historia
Kansallisesti huomattavimmaksi Agricola-muistomerkiksi kohosi Viipuriin vuonna 1908 pystytetty Emil Wikströmin veistämä Mikael Agricolan patsas. Kaikki viipurilaiset ja karjalaiset ja monet muutkin Viipurin kävijät muistavat patsaan hyvin. Patsas sijaitsi Linnankadun varrella vastapäätä uutta Tuomiokirkkoa Viklundin talon ja Maaherrantalon välillä. Monet vieläkin elävät viipurilaiset kulkivat kouluun patsaan ohitse.
Wikströmin veistos oli puolivartalokuva puhuvassa asennossa olevasta Agricolasta. Mieltyneenä allegorisiin sommitelmiin Wikström on sijoittanut puolivartalokuvan alla olevan saarnatuolia muistuttavan jalustan eteen vanhus–lapsi-ryhmän. Sen oli määrä symboloida elämän kiertokulkua ja lukutaidon merkitystä. Sama teema muutoin toistuu Wikströmin Topelius-patsaassa Vaasan Kirkkopuistikolla. Siinä vanha Topelius kertoo satuja lapsille. Viipurin Mikael Agricolan patsas katosi talvisodan päätösvaiheessa vuonna 1940. Toisten tietojen mukaan se on nähty viimeksi suomalaisen kuorma-auton lavalla Viipurista jonkin matkaa Lappeenrannan suuntaan, toisten tietojen mukaan taas sitä kuljetettiin länttä kohti hevosella.
Kun epäiltiin, että patsas oli evakuointivaiheessa suistunut ojaan tai että se oli tarkoituksellisesti upotettu, kerättiin asiasta viipurilaisaktivistien Kauko Saarentauksen, Reino Arimon ja Juha Lankisen aloitteesta ja Suomen Kuvalehden toimesta vuosina 1987–1988 yleisövihjeitä. Niitä saatiin peräti kolmisenkymmentä. Viipurin kaupunkikuvan ansioituneen tallentajan Juha Lankisen johdolla alueella suoritettiin vuosina 1989 ja 1990 etsintöjä kahden metallinpaljastimen avulla. Kesällä 1989 pengottiin Tienhaaran alue perin pohjin ja kesällä 1990 edettiin Kivisalmen sillalta Tienhaaraan asti, varsin pitkälle Suomen nykyistä rajaa kohti. Mitään ei kuitenkaan löytynyt. Näistä etsinnöistä myös TV 1 teki 20 minuutin pituisen filmin. Viipurissa olleen Agricolan patsaan kohtalo on siis toistaiseksi jäänyt arvoitukseksi.
Agricola-patsaasta on tehty yhteensä neljä valua. Kun patsas Viipurissa oli vuonna 1908 paljastettu, tilasi turkulaispatriootti, arkkitehti Alex Nyström seurakunnan varoilla siitä jäljennöksen Turkuun, missä se on edelleen. Kolmas valu Wikströmin Agricola-patsaasta tuli Lahteen. Tämän synnystä kerrotaan, että Lahden kaupungin edustajat olivat käyneet 1940- ja 1950-luvun vaihteessa Sääksmäen Visavuoressa tutustumassa Emil Wikströmin veistoksiin ja nähneet siellä Oskari Jauhiaisen parhaillaan viimeistelemässä Agricola-patsastaan. Nähdessään kipsimallin Wikströmin vanhasta Agricolan rintakuvasta he olivat päättäneet, että patsas oli saatava myös Lahteen. Lahtelaiset ajattelivat, että patsas olisi huomionosoitus viipurilaisille, joita oli sodan jälkeen paljon asettunut Lahteen, mutta kunnianosoitus myös Agricolan äidille, sillä Agricolan katsottiin olevan hämäläisen äidin poika. Lahden kaupunginhallitus osti vuonna 1950 Emil Wikströmin perikunnalta oikeuden valaa patsas, joka Lahdessa sijoitettiin Erkon puistoon Vuorikadun ja Aleksanterinkadun välille Vuorikadun koulun alapuolelle vuonna 1953. Neljäs valu patsaasta on Mikael Agricolan synnyinkunnassa Pernajassa lähellä Pernajan kirkkoa ja hautausmaata.
Koiviston nuorisoseura pystytti kesällä vuonna 1900 Kuolemajärvelle Agricolan kuolinpaikalle patsaan, graniittisen kiven, johon oli kirjoitettu teksti
”Tässä paikassa kuoli Mikael Agricola, Suomalaisen Kirjallisuuden isä 9 p. huhtikuuta 1557. Koiviston nuorisoseuran toimesta v. 1900.”
Tuo kivi hävisi sodan melskeissä, mutta löytyi ihmeellisellä tavalla, nostettiin paikalleen ja ympäristö kunnostettiin venäläisen akateemikko V. Smirnovin toimesta. Häntä avusti tehtävässä Venäjä–Suomi-seuran varapuheenjohtaja Aleksandr Belov. Muistokivi paljastettiin uudelleen kesällä vuonna 2000 yhdessä, ja sen vihkivät arvovaltaisen kutsuvierasjoukon läsnäollessa Viipurin silloinen kaupunginjohtaja Georgi Porjadin sekä ministeri Jaakko Numminen. Jaakko Numminen lausui puheessaan patsaan paljastuksen yhteydessä toivomuksen, että Emil Wikströmin Agricola-patsas Viipurissa pystytettäisiin uudelleen. Vastauspuheessaan kaupunginjohtaja Porjadin yksiselitteisesti ilmoitti, että näin tullaan tekemään. Muistorikkaan patsaan uudelleen pystyttäminen asetettiin Agricolan juhlavuoden kansalliseksi tavoitteeksi.