Mikael Agricola -seuran matka Ruotsiin 17.-20.5.2013
keskiviikkona 3. heinäkuuta, 2013
Kuva: Raimo Kesonen
Edellisten vuosien tapaan seuramme teki tänäkin vuonna kevätretken. Pari vuotta sitten olimme idässä Novgorodissa ja viime vuonna etelässä Wittenbergissä. Tänä keväänä suunnistimme länteen, Keski-Ruotsiin.
Matkan teknisen puolen hoiti vuosien kokemuksella turkulainen Matka Hermes, jonka johtajapariskunta Raimo Kesonen ja Marianne Ginström olivat kotoisena isäntäparina matkalla mukana. Osallistujat olivat tutkijoita, opiskelijoita ja eläkeläisiä emerituksia. Kaikkiaan mukana oli 35 henkilöä eri puolilta Suomea.
Matkan reitti ja ohjelma oli suunniteltu tiiviiksi: Turusta yön yli laivalla Tukholmaan, josta Sigtunaan, josta Uppsalaan, jossa yöpyminen ja käynti Vanhassa Uppsalassa ja yliopiston kirjastossa ja sieltä Strängnäsiin, josta Tukholman kautta iltalaivalla yön yli Turkuun.
Matkanjohtaja professori Jyrki Knuutila Sirpa-puolisoineen liittyi ryhmään Sigtunassa. Jo matkalla Sigtunaan arkeologi Markus Hiekkanen pohjusti sitä varhaisen keskiajan historian hajanaista kuningaskuntien ja maakuntien voimakenttää, josta aikanaan kasvoi Kalmarin unionin ja Kustaa Vaasan ajan valtakunta.
Sigtunan Kuninkaankartanon alueella kuultiin monia kiinnostavia yksityiskohtia rahapajasta ja ruutukaavoista. Pietarinkirkon jykevät kiviset rauniot ja Marian sekä Olavin kirkon kirkkopihat ja Dominikaaniluostarin kiviaidat puistoineen kertoivat myös yhteyksistä Suomeen.
Olihan tuon Sigtunan Dominikaanikeskuksen priorina aikanaan Martin Skytte, Hauhon Skyttälän talon poika, joka toimi Mikael Agricolan aikana 1540-luvulla Turun piispana.
Antoisan Sigtunaan tutustumisen jälkeen suunnistettiin kauniiden maisemien läpi Uppsalan yliopiston kirjastoon. Kirjastossa oli esillä dokumentteja kirkon toiminnasta Suomessa ajalta ennen reformaatiota, mm. käsinkirjoitettu katkelma evankeliumikirjasta sekä
suomenkielinen jumalanpalvelusjärjestys ja käsikirja Mikael Agricolan ajalta. Dokumentit ovat erittäin merkittäviä. Esimerkiksi evankeliumikirjan katkelma ja messu- ja käsikirja osoittavat, että reformaatio oli useampien henkilöiden toimeenpanema ja reformaatiosta ovat näin ollen vastuussa muutkin kuin Mikael Agricola. Uppsalan kirjastossa on esillä myös piispa Tuomaan kirjastostaan lahjoittama kirja 1200-luvun alkupuolelta, Pyhän Henrikin hetkipalvelukseen liittyvä saarna ja Uppsalan kokouksen päätösasiakirja 1500-luvun lopulta, jossa Ruotsi sitoutui Augsburgin tunnustukseen.
Professori Kaisa Häkkinen tutustutti matkalaiset uudemman tutkimuksen avaamiin näköaloihin kirjoitetusta suomen kielen kirjallisista
lähteistä, joita oli jo ennen Agricolan kirjallisia töitä. Edelleen riittää vertailevalla kielentutkimuksella töitä kokonaiskuvan hahmottamisessa
maakuntalakien ja esim. Kristofferin maalain käännöstöistä.
Yliopiston lehtori Terttu Lempiäinen johdatteli Carl von Linnen puutarhassa keskellä Uppsalaa mielenkiintoisiin historiallisiin yhteyksiin ja erikoiskasvistoon.
Sunnuntai-aamuna osallistuimme Uppsalan massiivisen tuomiokirkon sivukappelissa aamumessuun ja veisasimme päätteeksi
oman virsikirjamme helluntaivirren ”Kosketa minua henki, kosketa kirkkaus…”.
Matka jatkui Vanhaan Uppsalaan, jossa Markus Hiekkanen kertoi paitsi viikinkiaikaisten kuningaskumpujen historiaa myös syitä
siihen, miksi kirkollinen keskus aikanaan siirtyi Sigtunasta Uppsalaan. Jos Vanhan Uppsalan jykevätorninen pienempi tuomiokirkko jäi aikoinaan sivuun, niin sitäkin suurempaan kansalliseen merkitykseen kohosi Uppsalan uusi, ranskalaista
gotiikkaa edustava arkkipiispan kirkko. Sen monissa sivukappeleissa on valtakunnallisia taideaarteita ja pääalttarin takana kuorissa Kustaa Vaasan ja hänen vaimojensa sarkofaaki.
Vielä oli jäljellä matka Mälaren-järven eteläpuolelle Strängnäsiin, jossa aikoinaan Kustaa Vaasa antoi valtakirjat Mikael Agricolalle ja Paavali Juusteenille, josta tuli Viipurin hiippakunnan uusi piispa 1554. Strängnäsin tuomiokirkon rakenteen ”alkuneliö” on Hiekkasen mukaan
esikuva Ruotsin keskiajan kivikirkkojen tilaratkaisuille. Kirkko edustaa tyyliltään saksalaista gotiikkaa. Se on kooltaan Turun tuomiokirkon kokoluokkaa ennen sen laajennusvaiheita.
Tulomatkalla Tukholman satamaan Kaisa Häkkinen kertoi lisää ennen Agricolan aikaa syntyneestä suomenkielisestä käännöstyöstä
Ruotsin puolella, liturgisten tekstien ja lakitekstien uusista löydöistä ja tulkinnoista. Matkanjohtaja Jyrki Knuutila valotti vielä Ruotsin luterilaisen kirkon luonnetta kautta aikain valtiosidonnaisempana kansankirkkona kuin
esimerkiksi luterilainen kirkko Suomessa on.
Matkalla koettiin monia avoimia ja kiintoisia keskustelutuokioita, joita ei ole tässä matkaraportissa. Mikael Agricola -seura sai ilmeisesti myös joitakin uusia jäseniä. Kysymys lensi jo bussissa: ”Mihin ilmansuuntaan ensi vuoden keväällä?” Jos pohjoiseen, niin Närpiön kirkkoon, joka on ainut Agricolan piispana vihkimä kirkko Suomessa.
Ossi Haaramäki
Teol. tri
Nurmo