Mikael Agricola -seura

Mikael Agricola oli Paulus Juustenin piispainkronikan mukaan ”syntyisin Pernajan pitäjän Torsbyn kylästä aliselta Uudeltamaalta”. Syntymävuotta kronikka ei mainitse. Olen päätellyt sen sijoittuvan paremminkin vuoteen 1507 kuin yleisesti esitettyyn vuoteen 1510. mutta varmuuteen on mahdoton päästä. Kotitila oli vauras talonpoikaistila, jossa voitiin pitää käräjiä. Mikaelin isän nimi oli Olof, äidin nimeä ei tiedetä. Nimettömiksi ovat jääneet myös Agricolan kolme sisarta.

Agricolan kotiseutu oli ruotsinkielistä aluetta, niin että on syytä olettaa ruotsin olleen hänen kotikielensä. Varma suomen kielen hallinta osoittaa kuitenkin, että hän on oppinut myös kirjoissaan käyttämänsä kielen varhain.

Pitäjän kirkkoherra oli huomannut Mikaelin poikkeukselliset lahjat ja taivutti isän lähettämään pojan koulutielle. Kouluaika on kestänyt kymmenisen vuotta, vuoteen 1528. Koulussa Mikael sai pappiskokelaille tarpeellisen teoreettisen sivistyksen eli kristinopin perustiedot sekä latinan kielen. Se oli hänen ensimmäinen kirjakielensä, jota hän tottuneimmin ja mieluiten luki.

Viipurilla oli vilkkaat yhteydet Suomenlahden eteläpuolelle. Luterilaista oppia saarnattiin 1521 Riiassa ja kolmea vuotta myöhemmin Tal­linnassa, Tartossa ja Narvassa. Se voitti varsin pian puolel­leen näiden kaupunkien porvarit. Reformaatio sai väkivaltaisia muotoja.

Tiedot Suomenlahden eteläpuolen tapahtumista tulivat tuoreeltaan Viipuriin. Kaupungin koulussa on 1520‑luvun al­kupuolella tunnettu sekä humanismin että reformaati­on aatteet ja otettu niihin kantaa. Humanismi kosketti myös teini Mikaelia, joka otti it­selleen isänsä ammatin mukaisen latinankielisen nimen Agricola, joka tarkoittaa maanviljelijää. Nimi oli suosittu Saksan humanistipiireissä.

Turun piispaksi vihittiin loppiaisena 1528 dominikaaniveli Martinus Skytte. Vihkimykselle ei kuitenkaan haettu asiaan kuuluvaa paavin vahvistusta. Kustaa Vaasa oli hieman aikaisemmin katkaissut valtakunnan yhteydet paavinistuimeen ja ottanut omiin käsiinsä korkeimman kirkollisen vallan alkaen piispannimityksistä.

Uusi piispa kutsui kanslerikseen Viipurin koulun rehtorin, ja tämä otti mukaansa tähtioppilaansa Agricolan piispan kirjuriksi. Hän ehti kuunnella Pietari Särkilahtea, ensimmäistä suomalaista Lutherin oppilasta. Piispa Martinus vihki Agricolan papiksi vuoden 1530 tienoilla. Hän saarnasi sekä tuomiokirkossa että piispantarkastuksilla ja valmisti saarnansa hankkimansa Lutherin postillan mukaan.

Reformatio oli päässyt voitolle Turussa, ja piispa lähetti hiippakunnan johtoon valmistuvat lahjakkaat nuorukaiset Lutherin oppiin. Agricola ja hänen matkatoverinsa, pernajalainen Martinus Teit saapuivat Wittenbergiin syksyllä 1536 ja valmistuivat maisteriksi vajaassa kolmessa vuodessa. Opintojen ohella he paneutuivat Uuden testamentin suomennokseen. Agricola pyysi kahdessa alamaiseen sävyyn viritetyssä kirjeessä Kustaa Vaasalta stipendiä työhön. Rahaa ei tullut.

Palattuaan kotiin kesällä 1539 Agricolasta tuli Turun koulun rehtori. Virka oli haasteellinen. Agricola valitti rämpivänsä opetustyön loassa ja kutsui oppilaitaan kesyttömiksi eläimiksi. Koulutyö ei vienyt rehtorin kaikkea aikaa. Suomennostyötä varjosti Kustaa Vaasan kirkkopolitiikka: kirkon omaisuus ja verotulot peruutettiin kruunulle. Hiippakunnan keskushallitus, Turun tuomiokapituli lakkautettiin. 

Agricolan kykyjä tarvittiin myös hiippakunnan hallinnossa. Hän kulki tarkastuksilla vanhenevan piispan sijasta. Piispa piti ohjaksia kuolemaansa saakka, mutta henkinen johto oli Agricolalla.

Piispa Martinus kuoli 1550, mutta kuningas viivytteli viran täyttämisessä vuoteen 1554, ja kun Agricola vihdoin sai piispansauvan käsiinsä, ei hiippakunta enää ollut sama. Kuningas oli jakanut sen kahtia; Agricola sai Turun, Paulus Juusten uuden Viipurin hiippakunnan.

Agricolan piispuuskausi jäi lyhyeksi ja sitä varjosti maaliskuussa 1555 puhjennut Venäjän sota, joka lopulta vei hänen henkensä. Agricola kuului rauhanneuvottelijoihin, jotka lähtivät Kustaa Vaasan langon Sten Leijonhufwudin ja arkkipiispa Laurentius Petrin johdolla Viipurista kohti Moskovaa loppiaisena 1557. Satakunta henkeä käsittävä seurue esitti valtuuskirjeensä Moskovassa 24. helmikuuta.

Paastonaika keskeytti neuvottelut, niin että sopimukseen päästiin vasta maaliskuun lopulla. Paluumatkalla rauha vielä vahvistettiin ristiä suutelemalla Novgorodissa 2. huhtikuuta. Matka oli Agricolalle raskas, ja Juustenin kertoman mukaan ”äkillinen kuolema kohtasi hänet matkalla, ja hän nukkui Herrassa Uudenkirkon pitäjän Kyrönniemen kylässä. Tämä tapahtui 9. huhtikuuta 1557. Kolme päivää myöhemmin hänet haudattiin Viipurin tuomiokirkkoon.

(S. H.)

Tämä artikkeli on julkaistu maanantaina 27. syyskuuta 2021 kello 12.26 ja sen aiheena on Tietoiskut. Artikkelin on kirjoittanut Simo Heininen. Voit seurata tämän artikkelin vastauksia RSS 2.0 -virran avulla. Voit kirjoittaa vastauksen, tai lähettää seurantailmoituksen omalta sivustoltasi.