Mikael Agricola -seura

Martti Rautanen rantautui kollegoidensa – ensimmäisten suomalaisten lähetyssaarnaajien – mukana Walvis Bayhin 14.2.1869, suurten nälkävuosien jälkeen.

Ystävyys namibialaisten ja suomalaisten kanssa alkoi siitä, ja jatkuu.

Rautas-Martti työtovereineen oli pioneeri monella tavalla: hänen muotoilemansa ja elämänsä malli ennakkoluulottomasta, uteliaasta ja kokonaisvaltaisesta missiosta kantaa tulevaisuuteen vielä 2020-luvullakin.

Professorina kiinnitän huomiota siihen miten hän kasvoi tutkijaksi tekemällä ja kiinnostumalla, ennakkoluulottomasti yhteyksiä rakentaen.

Kun korostamme paljon muodollista tutkijakoulutusta – ikään kuin ”form should be the norm” – olisi varmaan hyvä avautua vaihtoehtoisille poluille, joilla normi kehittyy orgaanisesti, ei organisoidusti.

Rautanen, maaorjan vain vähän kouluja käynyt poika Inkerinmaalta, kasvoi mittaansa tehtäviensä mukana. Niiden tekeminen vaati yli kymmenen kielen hallintaa.

Eilen Sirkka Katutan tarjoamalla illallisella, Windhoekissa, kuulin eläkkeellä olevalta papilta, Dr Paulus Ndamanomhatalta, miten Rautasen malli näkyi suomalaisen ja paikallisen väen kohtaamisessa.

Suomalaiset eivät ottaneet paremman väen statusta, vaan kävivät yhdessä haasteisiin, perusteista lähtien. Yhteinen kasvutarina oli elämänmittainen ja -näköinen, kohti keskenään ymmärrettävää kieltä, toinen toisensa kanssa jaettavia ilmaisuja, yhdessä harjoitettavia taitoja, yhdessä soveltaen.

***

Sain viettää pääsiäisviikon samoilla rannoilla missä Martti kumppaneineen otti ensimmäisiä askeliaan uudessa kotimaassaan yli 150 vuotta sitten.

Tänä pääsiäisenä jaoimme Päivi-vaimoni ja kahden afrikkalaisen opiskelijan, Lannien ja Moisesin, kanssa kiirastorstain ehtoollisen Lagoon View’n vierastalossa.

Namibialainen Lannie oli valinnut musiikin YouTubesta, mosambikilainen Moises kattanut pöydän, Päivi sai ehtoollisen aikana viestin pojille ja minä olin pappina siinä pyhässä tilassa joka oli meille osoitettu ja valmistettu.

Alttaritauluna oli ikkuna. Se avautui samalle Valaskalojen lahdelle joka oli ottanut vastaan toiset suomalaiset kauan sitten, erilaisessa maailmassa jossa kulkemista, yhteydenpitoa ja ystävystymistä estivät koronaa katalammat ja tuntemattomammat tekijät.

Ehkä me vielä muutamme tänne?

Silloin saan opetella sen kielen jota Walvis Bayssa nykyään puhutaan.

Tai joka puolella maailmaa, digitaalisin ilmaisuin.

Erkki Sutinen

Tämä artikkeli on julkaistu perjantaina 9. huhtikuuta 2021 kello 6.40 ja sen aiheena on Ajankohtaista, Puheenvuorot. Artikkelin on kirjoittanut Erkki Sutinen. Voit seurata tämän artikkelin vastauksia RSS 2.0 -virran avulla. Voit kirjoittaa vastauksen, tai lähettää seurantailmoituksen omalta sivustoltasi.