Mikael Agricola -seura

Tasan 500 vuotta sitten tapahtui asioita, joilla oli kauaskantoiset seuraukset. Tammikuussa 1521 Wittenbergin yliopiston raamatunselitysopin prosessori ja augustinolaismunkki Martinus Luther julistettiin pannaan. Muutamaa kuukautta myöhemmin huhtikuussa 1521 keisari Kaarle viides antoi Lutherille mahdollisuuden puolustaa kirkon virallisesta linjasta poikkeavia ajatuksiaan Wormsin valtiopäivillä. Luther ei taipunut valtiopäivien paineen alla, vaan totesi: ”En voi enkä tahdo peruuttaa mitään, sillä on epävarmaa ja väärin toimia omaatuntoaan vastaan. Tässä seison enkä muuta voi. Jumala minua auttakoon.” Kuukautta myöhemmin Luther julistettiin lainsuojattomaksi. Hänen toimintansa kirkon uudistamiseksi oli tullut tienhaaraan.

Tietyllä tavalla kevään 1521 tapahtumat reformaation historiassa ovat merkittävämpiä kuin teesien julkaiseminen syksyllä 1517. Teesit toki olivat alku reformaatiolle, joka johti ennen pitkää myös Trenton kirkolliskokoukseen vastauskonpuhdistuksen merkeissä. Teeseissä Luther nosti esiin muutamia epäkohtia kirkon toiminnassa, mutta Wormsin valtiopäiviin mennessä oli jo tapahtunut selkeää opin muodostusta. Se merkitsi uuden kirkon syntyä, vaikka se ei Lutherin ensisijainen tarkoitus ollutkaan. Vuoteen 1521 mennessä Lutherilta oli ilmestynyt jo 81 teosta. Reformaattorin ajatukset olivat saavuttaneet kirjojen ja kirjasten kautta jo sadat tuhannet lukijat. Peruutusvaihetta ei enää ollut.

Samaan aikaan kun Wittenbergissä, Wormsissa ja Wartburgin linnassa tapahtui mullistavia asioita, nuori koululainen Mikael Olavinpoika opetteli latinan kieltä ja muita yleissivistäviä aineita Wiipurin koulussa. Humanismin ja reformaation vaikutukset kolkuttelivat jo Mikeelin koulukaupungin porteilla. Vuonna 1521 uutta oppia julistettiin jo Riiassa ja muutamaa vuotta myöhemmin tieto reformaatiosta ja sen merkityksestä tunkeutui vääjäämättä myös Wiipurin koululaisten tietoisuuteen.

Koulupoika Mikael ei vielä tuolloin voinut aavistaa omaa humanismiin ja reformaatioon liittyvää kutsumustaan. Hänen ei tarvinnut julkaista reformatorisia kirjoituksia, koska Luther ja Ruotsin reformaattori Olaus Petri olivat ehtineet ne jo kirjoittaa. Mikael Agricolan tehtäväksi tuli julkaista lähes 2500 sivua Raamatun käännöstä ja muita kirkollisia kirjoja suomen kielellä. Siihen antoi sysäyksen eräs niin ikään 500 vuotta sitten toimeen pantu uroteko. Martti Luther käänsi talvella 1521-1522 Uuden testamentin saksan kielelle. Näin vuodesta 1521 muodostui suuntaa antavien tapahtumien näyttämö myös Turun hiippakunnalle ja sen tulevalle piispalle.

Hyvää Mikael Agricolan päivää 2021

Juhani Holma, Mikael Agricola -seuran puheenjohtaja     

Martti Rautanen rantautui kollegoidensa – ensimmäisten suomalaisten lähetyssaarnaajien – mukana Walvis Bayhin 14.2.1869, suurten nälkävuosien jälkeen.

Ystävyys namibialaisten ja suomalaisten kanssa alkoi siitä, ja jatkuu.

Rautas-Martti työtovereineen oli pioneeri monella tavalla: hänen muotoilemansa ja elämänsä malli ennakkoluulottomasta, uteliaasta ja kokonaisvaltaisesta missiosta kantaa tulevaisuuteen vielä 2020-luvullakin.

Professorina kiinnitän huomiota siihen miten hän kasvoi tutkijaksi tekemällä ja kiinnostumalla, ennakkoluulottomasti yhteyksiä rakentaen.

Kun korostamme paljon muodollista tutkijakoulutusta – ikään kuin ”form should be the norm” – olisi varmaan hyvä avautua vaihtoehtoisille poluille, joilla normi kehittyy orgaanisesti, ei organisoidusti.

Rautanen, maaorjan vain vähän kouluja käynyt poika Inkerinmaalta, kasvoi mittaansa tehtäviensä mukana. Niiden tekeminen vaati yli kymmenen kielen hallintaa.

Eilen Sirkka Katutan tarjoamalla illallisella, Windhoekissa, kuulin eläkkeellä olevalta papilta, Dr Paulus Ndamanomhatalta, miten Rautasen malli näkyi suomalaisen ja paikallisen väen kohtaamisessa.

Suomalaiset eivät ottaneet paremman väen statusta, vaan kävivät yhdessä haasteisiin, perusteista lähtien. Yhteinen kasvutarina oli elämänmittainen ja -näköinen, kohti keskenään ymmärrettävää kieltä, toinen toisensa kanssa jaettavia ilmaisuja, yhdessä harjoitettavia taitoja, yhdessä soveltaen.

***

Sain viettää pääsiäisviikon samoilla rannoilla missä Martti kumppaneineen otti ensimmäisiä askeliaan uudessa kotimaassaan yli 150 vuotta sitten.

Tänä pääsiäisenä jaoimme Päivi-vaimoni ja kahden afrikkalaisen opiskelijan, Lannien ja Moisesin, kanssa kiirastorstain ehtoollisen Lagoon View’n vierastalossa.

Namibialainen Lannie oli valinnut musiikin YouTubesta, mosambikilainen Moises kattanut pöydän, Päivi sai ehtoollisen aikana viestin pojille ja minä olin pappina siinä pyhässä tilassa joka oli meille osoitettu ja valmistettu.

Alttaritauluna oli ikkuna. Se avautui samalle Valaskalojen lahdelle joka oli ottanut vastaan toiset suomalaiset kauan sitten, erilaisessa maailmassa jossa kulkemista, yhteydenpitoa ja ystävystymistä estivät koronaa katalammat ja tuntemattomammat tekijät.

Ehkä me vielä muutamme tänne?

Silloin saan opetella sen kielen jota Walvis Bayssa nykyään puhutaan.

Tai joka puolella maailmaa, digitaalisin ilmaisuin.

Erkki Sutinen

Hyvät Mikael Agricola -seuran jäsenet

Kulunut vuosi on ollut koko maailmassa poikkeuksellinen pandemian takia. Moni asia on yhteisen turvallisuuden takia erilainen ja eristetty. Myös Agricola-seuran kokoukset, luennot ja retket on jouduttu peruuttamaan tai siirtämään verkkoon.

Vaikka elämme globaalisti hyvin poikkeuksellista aikaa, voimme olla hyvillämme siitä, että nykyään on olemassa keinoja, joilla koko maailma yksissä tuumin pystyy nujertamaan vaarallista virusta. Toisin on ollut aikaisempina vuosisatoina. Musta surma, paiserutto ja muut kulkutaudit ovat tappaneet paikka paikoin jopa kolmanneksen väestöstä. Näin teki myös muutama vuosisata sitten vallinnut pieni jääkausi.

Olen viime viikkoina kuunnellut keskiaikaan ja sitä seuranneisiin vuosisatoihin liittyviä historiaa käsitteleviä podcasteja. Olen vasta niitä kuunnellessani tajunnut, että ihmisten elinolosuhteet ovat olleet välillä hirvittävän vaikeita. Meidän on vaikea kuvitella niitä olosuhteita, joiden keskellä mm. Mikael Agricola teki elämäntyötään. Juuri olosuhteisiin nähden Agricolan saavutukset ovat vielä arvokkaampia, kuin miltä ne näyttävät koottujen teosten kansien välissä.

Algusa oli Sana / Ja se Sana oli Jumalan tykene / Ja Jumala oli se Sana / Teme oli algusa Jumalan tykene… Henes Eleme oli / ia se Eleme oli Inhimisten Walkeus / Ja se Walkeus Pimeydes paista…

1. Johannesen Euangelium. Ensimeinen Lucu

Kirjoitan tätä joulukirjettä talvipäivän seisauksen päivänä, vuoden pimeimpänä päivänä. Siksi tuntuu hyvältä ja toiveikkaalta lukea yllä olevia Mikael Agricolan suomentamia Johanneksen jouluevankeliumin sanoja ”Walkeudest, ioca Pimeydes paista”. Ne muistuttavat, että Elämä ja Sana tuli Jumalan tyköä tänne meille ihmisille turvaksi. Hän syntyi seimeen pimeänä yönä, hän, ”Inhimisten Walkeus”.

Toivotan seuramme jäsenille valoisaa joulujuhlaa

Samalla ilmaisen yhteisen ilomme siitä, että Mikael Agricolan seuran hallituksessa on tasavallan presidentin hiljattain nimittämä tuore akateemikko Kaisa Häkkinen.

Järvenpäässä Pyhän Tuomaan päivänä A.D. 2020

Juhani Holma, Mikael Agricola -seuran puheenjohtaja

Tasavallan presidentti on myöntänyt akateemikon arvonimen Turun yliopiston emeritaprofessori Kaisa Häkkiselle.

Professori emerita Kaisa Häkkinen (s. 1950) on toiminut Åbo Akademin suomen kielen ja kirjallisuuden vt. professorina ja professorina 1993-1999 sekä Turun yliopiston suomen kielen professorina 1999-2015. Häkkinen toimi myös Turun yliopiston humanistisen tiedekunnan dekaanina 2004-2009.

Hänen keskeisimpiä tutkimusalojaan ovat suomen kielen historia ja kehitys, äänne- ja muotorakenne, suomen kielen sanahistoria, etymologia ja kielentutkimuksen oppihistoria. Häkkinen on tunnettu erityisesti etymologisista ja sanahistoriallisista tutkimuksistaan.

Häkkinen kuulu myös Mikael Agricola -seuran kantaviin voimiin ja hän palaakin seuran hallitukseen vuonna 2021.

Tieteen akateemikon arvonimi voi olla samanaikaisesti kuudellatoista erittäin ansioituneella suomalaisella tieteentekijällä. Tasavallan presidentti myöntää tieteen akateemikon arvonimen Suomen Akatemian esityksestä.

Mikael Agricola -seura onnittelee akateemikkoa nimityksestä!

Dosentti Terttu Lempiäinen esitelmöi Mikael Agricola -seuran yhdistetyssä kevät- ja syyskokouksessa 29.9.2020 aiheesta ”Kumerkkia, humalaa ja yrttejä; Agricolan ajan maanviljely ja arkeobotaaniset aineistot.”

Esitelmä videoitiin, ja se on nyt nähtävissä Youtubessa:

Samalla Mikael Agricola -seuralle on luotu Youtube-kanava, jolla julkaistaan tulevaisuudessa muita vastaavankaltaisa sisältöjä.

Myös kaikki Retkiä Agricolan maailmaan -luentosarjan luennot ovat katseltavissa osoitteessa https://dreambroker.com/channel/hdvu8b8k, mukaanlukien luentosarjan viimeinen osa, joka jouduttiin siirtämään keväältä syksyyn koronaepidemian vuoksi.

Mikael Agricola -seuran yhdistetty kevät- ja syyskokous järjestetään Turussa tiistaina 29.9. klo 17.00. Kokous pidetään Aboa Vetus & Ars Novan Factory-salissa osoitteessa Itäinen Rantakatu 4–6.

Vuosikokousesitelmän pitää FT Terttu Lempiäinen aiheenaan Kumerkkia, humalaa ja yrttejä; Agricolan ajan maanviljely ja arkeobotaaniset aineistot.

Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Tervetuloa!

Tilaisuuteen on yleisöllä vapaa pääsy (enint. 50 h.), mutta ennakkoilmoittautuminen pakollinen

Historia tarkoittaa sananmukaisesti silminnäkijän kertomusta, mutta useimmiten tieto menneiden aikojen tapahtumista, henkilöistä ja heidän elämänpiiristään saavuttaa nykysuomalaiset välikäsien kautta. Satojen vuosien takaa on kuitenkin säilynyt monenlaista aineistoa, jonka avulla voi saada suoran yhteyden Mikael Agricolan ja hänen aikalaistensa maailmaan.
Valtakunnallisen Mikael Agricola -seuran piirissä työskentelee monen eri tieteenalan asiantuntijoita, jotka omassa työssään tutkivat Agricolan ajan alkuperäisaineistoja. Seura on järjestänyt kevään 2020 aikana yhteistyössä Kansallisarkiston kanssa kuuden luennon sarjan Retkiä Agricolan maailmaan, jossa esiteltiin Agricolan ajan elämää ja saavutuksia historian, kirkkohistorian, kielitieteen, arkeologian ja musiikkitieteen näkökulmista.

Koronaepidemian vuoksi luentosarja keskeytettiin keväällä, mutta nyt viimeinen luentotilaisuus voidaan järjestää yleisön edessä, minkä lisäksi luentotilaisuus myös videoidaan ja se tullaan myös aiempien luentojen tapaan jakamaan myöhemmin osoitteessa https://dreambroker.com/channel/hdvu8b8k#/menu

Tässä tilaisuudessa professori em. Erkki Tuppurainen kertoo, miten suomalaiset oppivat laulamaan virsiä ja miksi luterilaiset virret ovat sellaisia kuin ovat. Emeritusarkkipiispa. Jukka Paarman esityksen aiheena on Maskun kirkkoherra Hemminki, jonka nimi säilyy ikuisesti suomalaisen kirkkolaulun historiassa.

Luentotilaisuus järjestetään Helsingissä Kansallisarkiston vanhassa tutkijasalissa tiistaina 22.9. klo 14-16. Koronarajoitusten vuoksi osallistujia voi olla korkeintaan 50, ja osallistumisesta on ilmoitettava ennakkoon 21.9. klo 12 mennessä seuran sihteerille sähköpostitse (nimi ja sähköpostiosoite sekä puhelinnumero): sihteeri.mikaelagricolaseura@gmail.com

Kevään luentotilaisuuksissa professori em. Simo Heininen kertoi Agricolan ja hänen aikalaistensa opiskelusta Wittenbergissä, ajalle ominaista värikästä ylioppilaselämää unohtamatta. Professori Tuomas Lehtonen selvitteli Viipurin koulusta opintielle ponnistaneiden Ruuth-suvun jäsenten osuutta Piae Cantiones -nimellä tunnettujen keskiaikaisten koululaulujen julkaisemiseen, mistä koitui sekä mainetta että monenlaisia ongelmia.
Professori em. Kaisa Häkkinen kertoi Agricolan matkoista ja esittelee Agricolan teoksista löytyviä kohtia, joissa kuvataan matkustamista ja siihen liittyviä vaaroja käyttäen ajalle ominaista sanastoa. Arkeologi Ilari Aalto selosti, miten ja miksi keskiajan taitteessa yleensä matkustettiin ja millainen oli matkalaisen kohtaama todellisuus tuon ajan Suomessa.
Kansallisarkiston pääjohtaja Jussi Nuorteva ja tutkimusjohtaja Päivi Happonen esittelivät nykyajan sähköisiä arkistoja ja niitä tapoja, joilla arkistojen aarteet voidaan kätevästi avata kaikkien kiinnostuneiden ulottuville. Professori Jyrki Knuutila kuvaili, millaisten vaiheiden kautta katolisuudesta siirryttiin luterilaisuuteen Agricolan ja hänen seuraajiensa aikana.
Kevään luennot järjestettiin samansisältöisenä Turussa ja Helsingissä, joskin esitysten järjestys oli erilainen. Luentojen jälkeen on tilaisuus esittää kysymyksiä ja keskustella. Tilaisuudet ovat maksuttomia. Luentosarjan toteuttamisen on tehnyt mahdolliseksi Suomen Kulttuurirahaston Varsinais-Suomen maakuntarahaston myöntämä apuraha.

Agricolan ja suomen kielen päivän seppeleen lasku Turussa Mikael Agricolan muistomerkillä (Oskari Jauhiainen, 1950) suoritettiin koronaepidemian johdosta ilman yleisöä aurinkoisessa ja tuulisessa säässä.

Seppeleen laskivat Mikael Agricola -seuran varapuheenjohtaja, Raision kirkkoherra Sari Lehti ja Turun tuomiokirkkoseurakunnan kappalainen Mika Mäntyranta.

Turun tuomiokirkkoseurakunnan kappalainen Mika Mäntyranta ja Mikael Agricola -seuran varapuheenjohtaja, kirkkoherra Sari Lehti. Kuva: Ossi Tuusvuori

Kuva: Ossi Tuusvuori

Kuva: Ossi Tuusvuori

Seppelenauhassa lukee ”Mikael Agricolan elämäntyötä kunnioittaen. Turun tuomiokirkkoseurakunta, Turun ja Kaarinan seuakuntayhtymä, Mikael Agricola -seura”.

Hyvää Mikael Agricolan ja suomen kielen päivää!

Esikatselu(avaa uuden välilehden)

Tänä keväänä koko maailma on poikkeustilassa korona-pandemian takia. Kokoontumisrajoitukset vaikuttavat siihenkin, että Agricolan päivänä kirjakielemme isän patsaalla on vain pieni seppelpartio, turvavälejä noudattaen sekin. Liput kylläkin nousevat salkoihin 9.4. kuten aina ennenkin. Ehkäpä lippujen liehuminen ja kirkonkellojen soitto saavat aivan uudenlaisen merkityksen yhteisöllisyyden ilmentäjänä, kun ihmiset joutuvat pysymään kodeissaan ja välttämään kontakteja. Yhteyden symbolit pitävät toivoa yllä.

Myös Mikael Agricolan elinaikana oli ruttoa ja muita kulkutauteja, jotka pakottivat ihmiset rajoittamaan kanssakäymistä. Kun sanoma rutosta tuli kaupunkiin tai kyliin, ihmiset alkoivat vältellä toisiaan tai pakenivat piilopirteilleen. Voimme yrittää samaistua menneinä aikoina vallinneisiin sotien tai kulkutautien aiheuttamiin pelkotiloihin näinä viikkoina. Jotain samaa pelkoa tuntemattoman virus-vihollisen edessä koemme me vuorostamme nyt kaikkialla maailmassa.

Vuonna 1544 ilmestynyt Agricolan rukouskirja on tehty mitä moninaisempia elämäntilanteita varten. Sinne maisteri Mikael on suomentanut useita sellaisia rukouksia, joiden sanoin reagoidaan vallitseviin olosuhteisiin. Rukoukset ovat ajattomia ja siksi niiden perspektiivit ja sanat voivat rohkaista meitäkin. Eräässä kärsimysiin liittyvässä rukouksessa vilahtelee tällaisia näkökulmia: ”Laupiain Lunastaja, joka olet aina armollinen ja aina Vapahtaja, sallitpa meille murhetta tai iloa… Nämä kärsimykset saattavat olla hauraalle luonnolle ylivoimaisia, mutta sinä olet paljon enemmän kärsinyt minun puolestani… Sinä annat myös lohdutuksen öljyä, jonka avulla kestämme niitä kärsimyksiä, joita muuten emme jaksaisi kestää… Tyyni ilma seuratkoon tätä myrskyä…Silloin kiittäisin sinua siitä, että muutat vaivojen katkeruuden makeaksi lohdutukseksi.”

Presidenttimme sanoja lainaten: ”Kyllä me tästäkin selviämme”.

Hyvää Agricolan päivää!

Juhani Holma, Mikael Agricola -seuran puheenjohtaja