Mikael Agricola -seura

Lainasin kirjan, joka on suomennettu kroatian kielestä (siis entisestä serbo-kroatiasta) nimellä Elian tuoli. Katsoin alkuteoksen nimen: ”Elijahova stolica”. Stolica. Sehän on sama sana kuin meidän tuolimme, ruotsin stol ja saksan Stuhl. Ehkä siihen on syynsä, että kuulumme samaan valtioliittoon Kroatian, mutta emme tšeremissien kanssa.

Meille on opetettu, että suomen kieli on sukua suomalais-ugrilaisille kielille. Jos vähänkin perehtyy esimerkiksi Siperian ”sukukansoihin”, tyhmempi voi kyllä ihmetellä, mitä yhteistä meillä on heidän kanssaan. Ruotsissa tuntuu paljon tutummalta, vaikka on nimenomaan opetettu, että emme ole mitään kielisukua heidän kanssaan. Mikä merkitys tällaisella teoreettisella kielisukulaisuudella on?

Vain harva on rohjennut julkisesti epäillä sen merkitystä. Yksi uskalikko on Matti Klinge, joka on jopa kirjoittanut, että suomen kieli on enemmän sukua ruotsin kielelle kuin monille suomalais-ugrilaisille. Minusta on tuntunut, että tuossa on jotain perää, vaikka ymmärrän, että lingvistiikassa omaksutun määritelmän mukaan kielet eivät ole sukua toisilleen. Meille maallikoille on nimenomaan tähdennetty, että yhteiset sanat eivät merkitse sukulaisuutta, ellei yhteisyys ole tuhansia vuosia vanhaa. Muuten sanat ovat vain lainattuja.

Suomalais-ugrilaisen kielikunnan löytämisellä oli suuri merkitys suomalaisten kansallisuustietoisuutta rakennettaessa. Useampikin kielentutkija tuhosi terveytensä Siperian kauheissa pakkasissa.

Kun suomalaista identiteettiä rakennettiin, moni omaksui ruotsalaisvihan sen olennaiseksi osaksi. Ymmärrettävää sekin. Olihan ruotsalaisuus juuri se, josta meidän oli riuhtaistava itsemme irti. Vieläkin meidän on vaikea tunnustaa, ettei mitään suomalaista kulttuuria oikeastaan ole. Jos katselee Ruotsin tv:stä ohjelmia, joissa kuvaillaan ruotsalaisten luonteenomaisia piirteitä, siellä luetellaan samat ominaisuudet kuin Suomessa vastaavassa yhteydessä. Onko kielten kieliopillinen samankaltaisuus sen kummempaa sukulaisuutta?

Kun Suomen suuriruhtinaskunta perustettiin Venäjän yhteyteen, kaikille oli selvää, että olimme olleet ruotsalaisia. Sen vuoksi olikin pulmallista, keitä me nyt olisimme. Suomalaisiksi ryhtymiselle ilmaantui yllättävä tukija. Armfeltin mukaan keisari halusi meidän olevan suomalaisia. Ja mehän ryhdyimme suomalaisiksi, ensin vähitellen mutta lopulta oikein kiivaasti. Niin kiivaasti, että kuuluisasta lauseesta ”Ruotsalaisia emme enää ole, venäläisiksi emme tahdo tulla,…” on johdonmukaisesti jätetty pois sana ”enää”. Pienellä sanalla olisi suomalaisille opetettu paljon historiaa.

Venäjänsuomalainen elokuvatähti Ville Haapasalo esittelee Suomen tv:ssä ”sukulaiskansojamme” Venäjällä. Hän on sukulaisuudesta kovin innoissaan ja etsii suomalais-ugrilaisen kulttuurin jäänteitä. Ja etsivähän löytää, uhrilehtoja ja muuta muinaisuskontoa. Hänen mielestään ne ovat jäänteitä myös meidän muinaiskulttuuristamme. Meidän oma kulttuurimme on siis sitä. Luvalla sanoen sukulaisuutemme kroaattien kanssa on kiinnostavampi. Erään haastattelun mukaan presidentti Niinistö sanoi äskettäin: ”Jollei olisi eurooppalaisuutta, niin mitäs me olisimme?” Olipa ns. hyvä kysymys.

Mikael Agricola ja J. A. Hollo -palkintojen kärkikolmikot julkistetaan torstaina 28.2. kello 13-14. Paikka on Tiedekulma (Aleksanterinkatu 7, Helsinki) ja kääntäjiä haastattelee Virpi Hämeen-Anttila.

Mikael Agricola -palkinnon jakaa Kääntäjien ja tulkkien liitto yhdessä Suomen Kirjasäätiön kanssa vuosittain tunnustuksena merkittävän kaunokirjallisen teoksen suomennoksesta.

Molempien palkintojen saajat julkistetaan huhtikuussa Mikael Agricolan päivän aikoihin.

https://sktl-fi.directo.fi/?x176492=176509

Kuinka kristinusko saapui Pohjolaan? Mistä piispa Henrik lähti Suomeen? Millaista oli suomenkielinen kirjoitus ennen Agricolaa? Millaisissa kirkoissa reformaattorit työskentelivät pappisammatissaan? Mitä muutoksia niissä tapahtui reformaation aikana? Muun muassa näihin kysymyksiin saa vastauksia Mikael Agricola -seuran kevätretkellä Sigtunaan, Uppsalaan, Strängnäsiin ja Tukholmaan.

Tietopaketin Pohjolan kristillistämisestä antaa matkalla professori Jyrki Knuutila, suomen kielestä ennen Agricolaa kertoo professori Kaisa Häkkinen ja Sigtunan, Uppsalan ja Strängnäsin keskiajasta dosentti Markus Hiekkanen.

Matkanjohtajana toimii Mikael Agricola -seuran puheenjohtaja professori Jyrki Knuutila.

OHJELMA

Perjantai 17.5.

(Helsinki -) Turku – Tukholma

17:30                 Bussikuljetus Helsingistä Turkuun, lähtö Kiasman edestä

20:00-20:15  Kokoontuminen Turussa Viking Linen terminaalin alakerrassa

20:55                 Turku – Tukholma, Viking Line (Viking Grace)

Lauantai 18.5.

Tukholma – Sigtuna – Uppsala

06:30                 Saapuminen Tukholmaan

Bussimatka Sigtunaan, jossa tutustuminen Vanhaankaupunkiin (mm. S:t Per, S:t Olof, S:t Maria)

12:00                 Lounas Sigtuna Stiftelsenissä (omakustanteinen)

Bussimatka Uppsalaan, jossa tutustuminen Vanhaan Uppsalaan (mm. kuningaskummut, vanha tuomiokirkko ja Uppsalaan (mm. tuomiokirkko, yliopisto ja sen kirjasto, Linnén puutarha)

Sunnuntai 19.5.

Uppsala – Strängnäs – Tukholma

08.30             Helluntain messu Uppsalan tuomiokirkossa

Bussimatka Strängnäsiin, jossa tutustuminen tuomiokirkkoon, matkalla lounas (omakustanteinen)

Bussimatka Tukholmaan, jossa tutustuminen Suomalaiseen kirkkoon

20:00             Tukholma – Turku, Viking Line (Amorella)

Maanantai 20.5.

Turku (- Helsinki)

07:35              Saapuminen Turkuun, bussikuljetus Helsinkiin

Matkaehdot:

Matkan hinta sisältää laivamatkat, bussikuljetukset, majoituksen ja aamiaisen Uppsalassa (Scandic Uplandia, Dragarbrunnsgatan 32), asiantuntijoiden opastuksen ja luennot.

290 € / 2 hengen huone ja hytti

390 € / 1 hengen huone ja hytti

Jäsenetualennus Mikael Agricola -seuran jäsenille 20 €. Mikael Agricola -seuran jäseneksi voit liittyä seuran kotisivuilla http://www.mikaelagricolaseura.fi/?page_id=9

Hintaan eivät sisälly muut ateriat kuin hotelliaamiainen, mahdolliset sisäänpääsymaksut.

Matkanjärjestäjä pidättää oikeuden ohjelmanmuutoksiin.

Sitovat ilmoittautumiset 1.4.2013 mennessä maksamalla matkan koko hinta.

Ilmoittautuessasi kerro myös syntymäaika sekä se tuletko mukaan Helsingistä vai Turusta.

Vastuullinen matkanjärjestäjä, ilmoittautumiset ja lisätietoja:

MatkaHermes

Puolalankatu 4, 20100 Turku

matkahermes@hotmail.com

puh. 0400-664294 (Raimo Kesonen)

Pankkitili: Liedon Säästöpankki FI76 4309 0010 0392 38

Seuran sääntömääräinen kevätkokous pidetään perjantaina 5.4.2013 klo 17. Paikkana on Maaherran makasiinin Porthan-sali (Henrikinkatu 10, Turku).

Ennen kokousta kuulemme seuran kunniajäsenen, ministeri Jaakko Nummisen esitelmän Sotavainajien kaivaukset ja muistomerkit Karjalassa ja Venäjällä. Esitelmän aihepiiristä lisätietoja täältä.

Kaikille avoimen esitelmän jälkeen vuorossa on seuran jäsenille tarkoitettu kevätkokous noin klo 18.

Kun ajatellaan tällä 2000-luvulla virinnyttä Agricola-tutkimuksen renessanssia, oli erityisesti juhlavuosi 2007 tutkimusten laadun ja määrän suhteen poikkeuksellinen. Merkillisesti vuosi 2012 jatkoi samaan suuntaan tuoden julkisuuteen uusia tasokkaita tutkimuksia, joskin määrällisesti vähemmän.

Professori Simo Heininen julkaisi alkuvuodesta Editan kustantaman teoksen Agricolan perintö. Paulus Juustenin elämä (Porvoo 2012, 218 s.). Kyse on ensimmäisestä piispa Paulus Juustenin elämäkertakirjasta. Piti siis tulla 2000-luvulle ennen kuin saamme lukea uusimpaan lähdeaineistoon tukeutuvan selvityksen tästä monista eri syistä kiistellystä persoonasta. Esitellessään Juustenin kirjallista tuotantoa Heininen nostaa esiin Piispainkronikan hänen tärkeimpänä saavutuksenaan. Tekstiä lukiessa herää ajatus: Jo oli aikakin selvittää tuon Piispainkronikan synty, sisältö ja Porthanin analysoima ja julkistama ”uusi tuleminen”. Kysehän on suomalaisen historiankirjoituksen ”lähtöruudusta”, jossa myös Mikael Agricola saa oman arvionsa. Heinisen selvittely edustaa suomalaisen historiankirjoituksen parasta tasoa.

Kriittinen editio Mathias Johannis Westhin koodeksista, jonka on toimittanut professori Kaisa Häkkinen, on julkaistu nimellä Codex Westh. Westhin koodeksin tekstit (Turun yliopisto, Wanhan suomen arkisto 5, Turku 2012, 206 s.) Tämä laaja, kahdelle palstalle sanoitettu poikkitieteellinen editio on työllistänyt monilukuisen tutkijajoukon. Tutkimuksellisesti hedelmälliseksi tuon Agricolan aikalaisen Mathias Westhin suomeksi Ruotsissa käsikirjoittaman kirkkokäsikirjan ja messun sanoituksen tekee se seikka, että siinä tarjoutuu kiinnostava vertailumahdollisuus Westhin ja Agricolan käyttämän suomen kielen kesken.

Aivan ilmeisesti tämä vertaileva selvitystyö on muun tutkimuksen ohessa syventänyt kielitieteellistä ydintehtävää: kielen rakenteiden ja muotojen sekä merkitysten ymmärrettävyyden lisäämistä – tässä yhteydessä myös Agricolan sanoitusten osalta. Häkkinen toteaa ja tiivistää (s. 34): ”Kaiken kaikkiaan Westhin koodeksin kieli on monissa suhteissa samanlaista kuin Mikael Agricolan kieli.” Konkreettisin ero sanoituksilla on siinä, että ”Agricolan teksti on painettua, mutta Westhin koodeksin kieliasu on kauttaaltaan käsin kirjoitettu”.

Reformaatioajan liturgisiin käytäntöihin teologian näkökulmasta perehtynyt professori Jyrki Knuutila ja kirkkomusiikin tutkijat Erkki Tuppurainen ja Jorma Hannikainen ovat monien kielitieteen, historiantutkimuksen ja musiikkitieteen edustajien kanssa olleet luomassa tätä koodeksikokonaisuutta. Tuppurainen ja Hannikainen ovat jo aiemmin julkaisseet Westhin koodeksin nuotiston ja sanoitukset omassa sarjassaan. Paljon on vielä avoimia kysymyksiä erityisesti Westhin persoonan ja toimipaikkojen (Rauma, Tukholma) tiimoilta, mutta eräänlainen perustutkimus uusien avausten pohjaksi tässä kriittisessä editiossa on luotu.

Teologit ovat vuosikymmenten aikana pyrkineet saamaan otetta Mikael Agricolasta syvemmässä mielessä teologina ja ”hengellisenä isänä”. Kun hän olisi ehtinyt kirjoittaa edes saarnojensa postillan, meillä olisi lähteitä sanoittaa jotakin syvempää kuin leimaamalla hänet oman kirjastonsakin perusteella kielenkääntäjäksi tai pappien opettajaksi tai humanisti-papiksi, joka oli kiinnostunut myös kansan uskomuksista ja astronomiasta.

Selvitellessään Agricolan Rukouskirjan lähteitä, tohtori Juhani Holma on väitöskirjassaan Sangen ialo Rucous (2008) todennut, että Agricolan ohjeistuskin papistolle oli enemmän yleisluonteista kuin uskonopillisesti orientoitumiseen kutsuvaa. Toki hänen opetuksensa esimerkiksi rukouksesta ja sen tarpeesta eri elämän tilanteissa on aitoa pastoraaliteologiaa, jonka esittäjänä hän ei ollut vain kielenkääntäjä, vaan mielenkääntäjä, joka saattoi olla pitäytymättä käännettävään tekstiin ja tehdä omaperäisiä lisäyksiään suomalaisten reformaattorina.

Edellä olevaa taustana ajatellen on enemmän kuin mielenkiintoista lukea työteliään professorin Kaisa Häkkisen toimittaman Mikael Agricolan runokirjan (Turun yliopisto, Wanhan suomen arkisto 6, Turku 2012, 93 s.) uudelleen löytämää lähdepohjaa ja uusia tulkintoja. Agricolan käännöskirjojen esipuheista, virsirunoista ja muista sanoituksista koostuvan aineiston pohjalta on syntynyt johtopäätös: Mikael Agricola ei ollutkaan itse asiassa vain pelkkä suomentaja, vaan ensimmäinen turkulainen runoilija, joka antoi kirjalliselle sanoitukselleen muodon ja sisällön.

Keskiaikaiset, niukat kirjalliset primaarilähteet ovat aikanaan kiinnittäneet Viljo Tarkiaisen huomiota ja hän pitikin runoutta Agricolan tuotannossa omana kirjallisuuden lajina. Häkkisellä on kielitieteilijänä ollut käytettävissään työryhmiensä kanssa muun uudemman lähdeaineistonsa kanssa Agricola-tutkimuksen vastavalmistunut ”salainen ase”: morfosyntaktinen tietokanta. Siinä kaikki Agricola-teksteistä löytyvät sanat (noin 8500) on analysoitu ja eri tekstiyhteyksissä toisinnot luetteloitu. Tietokanta on avannut uuden tutkimuksellisen kasvualustan. Siitä uskottavana johtopäätöksenä: ”Verbien nominaalimuotojen käyttö on Agricolan runoissa niin idiomaattista, että kirjoittajan kielitaitoa on pidettävä syntyperäisen suomalaisen veroisena.” (s. 47).

Siis: alkaa kuulua Agricolan ”oma ääni”. Hänen runoissaan ja runomuotoisissa sanoituksissaan elää ja ajattelee yllättäen aito Agricola enemmän kuin on tiedetty. Lukekaa ihmiset turkulaisen runoilijan Mikael Agricolan runokirja. Kyse on äidinkielemme juurihoidosta. Myös koko suomenkielisen kirjakulttuurin olemassaolosta ja kasvusta. ”Ota tai kirja ja visust lue.” Riemullista.

Ossi Haaramäki
dekanus emeritus, teologian tohtori
Nurmo

Ossi Haaramäeltä ilmestyi vuonna 2012 kirja Kokonaiskuvaa etsimässä. Mikael Agricolan persoonasta ja elämäntyöstä (omakustanne), jossa valotetaan varhaisempaa Agricola-aiheista tutkimusta.

Mikael Agricola -piparkakun on tehnyt ja kuvannut Petrus Kurppa

Hyvät Mikael Agricolan ystävät!

Algusa oli Sana / Ja se Sana oli Jumalan tykene / Ja Jumala oli se Sana.
Teme oli algusa Jumalan tykene.

Caiki ouat sen cautta tehdhyt / ia ilman site ei ole miten techty ioca techty ombi.

Henes Eleme oli / ia se Eleme oli Inhimisten Walkeus /

Ja se Walkeus Pimeydes paista / ia ne pimeyxet eiuet site käsittenyet.

Evankeliumi Johanneksen mukaan 1:1–5

Tervehdin Teitä kaikkia Mikael Agricolan Uudesta testamentista (1548) ottamillani ”Johanneksen jouluevankeliumin” sanoilla. Sanat puhuvat joulun ihmeestä, inkarnaatiosta. Se tarkoittaa sitä, että Jumala tuli näkyvään muotoon ihmisten keskuuteen. Mikael Agricola on käyttänyt näitä sanoja jouluisin lähes 500 vuotta sitten. Hänen kirjallinen toimintansa mahdollisti myös sen, että puhuttu suomen kieli sai kirjallisen muodon painetussa muodossa. Agricola siis toteutti kirjaimellisesti ”Johanneksen jouluevankeliumin” sanomaa saattamalla käsitettävään muotoon Sanan eli Raamatun ilmoitukseen.

Myös Mikael Agricola -seura on omalla toiminnallaan pyrkinyt saattamaan Agricolan ja hänen aikalaistensa toimia ja ajatuksia käsitettävään muotoon meille nykypäivän ihmisille. Kuluneen vuoden aikana seura on järjestänyt esitelmätilaisuuksia ja kertonut toiminnastaan Turun kirjamessuilla. Useat seuran jäsenet ovat toimineet tiedeyhteisössä monin eri tavoin ja pitäneet esillä Mikael Agricolaan ja hänen aikaansa liittyvää tutkimusta tekstijulkaisuin, artikkelein ja esitelmin.

Viipurin vanhan tuomiokirkon tutkimus- ja entistämishankkeessa jatkettiin arkeologisia kaivauksia kirkon pohjoispuolella, jossa saatiin esiin runkohuoneen alkuperäinen pohjoisseinä sekä sakariston puretun länsiseinän kohta. Samoin hankkeessa jatkettiin arkistolähteisiin perustuvaa rakennustutkimusta. Vuodesta 2013 alkaen hankkeessa keskitytään arkeologisten tutkimusten laajentamiseen, alustavien tutkimustulosten julkaisemiseen sekä restaurointisuunnitelman laatimiseen. Hankkeesta järjestetään myös seminaarit Viipurissa ja Suomessa.

Keväällä 2012 seura järjesti paljon kiitosta saaneen opintomatkan Lutherstadt Wittenbergiin ja muihin Saksan Luther-kaupunkeihin. Tulevana keväänä Mikael Agricola -seuran matka tulee suuntautumaan Ruotsiin, jossa tutustutaan Agricolan elämään liittyviin paikkakuntiin sekä reformaatioajan tutkimukseen liittyviin laitoksiin ja arkistoihin.

Kiitos kaikille seuran hallinnossa ja käytännön työssä toimineille erinomaisesta työpanoksesta vuonna 2012. Kiitos myös seuran jäsenille sekä kaikille yhteistyötahoille kuluneen vuoden yhteistyöstä.

Rauhallista jouluaikaa ja menestyksekästä uutta vuotta 2013!

Jyrki Knuutila                                                      Elina Maines

Puheenjohtaja                                                      Sihteeri

Mikael Agricola -seura on kutsunut kunniajäsenekseen ministeri Jaakko Nummisen.

Kuva: Heikki Jääskeläinen

Jaakko Numminen on seuran perustajajäseniä, joka on ollut mukana luomassa seuralle toiminnallisia ja taloudellisia resursseja.  Hän on ollut merkittävänä vaikuttajana monissa seuran hankkeissa, kuten Agricola-muistomerkin pystyttämisessä Viipuriin vuonna 2009. Numminen on myös monin tavoin käyttänyt omaa suhdeverkostoaan seuran eduksi. Ministeri Numminen oli mukana myös Agricola2007-juhlavuoden valmisteluissa ja toteuttamisessa.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Suomi itsenäistyi 6. joulukuuta 1917. Itsenäisyyden jälkeisenä aikana Suomi onnistui saamaan aikaan paljon. Tällä hetkellä Suomi lukeutuu Euroopan dynaamisimpiin ja vakaimpiin maihin. Avain Suomen hyvinvointiin löytyy suomalaisten luonteesta ja heidän elämänjärjestyksestään, jonka avulla Suomen kansa pystyi säilyttämään omalaatuisuutensa ja itsenäisyytensä.

Toivotamme teille hyvää itsenäisyyspäivää. Olkoot valtiomme rajat avoimia hyville ja ystävällisille naapurisuhteille.Kukoistakoot kansamme!

Hyvää itsenäisyyspäivää, naapurimme!

Viipurin kaupunginjohtaja,

Aleksandr Lysov

Seuran syyskokous pidettiin 16.11. Turussa, Maaherran makasiinissa. Jäseniä oli paikalla parisenkymmentä.

Sääntömääräisten asioiden lisäksi kokouksessa keskusteltiin tiedotuksesta ja Agricola-tietouden lisäämisestä koululaitoksessa.

Vanha hallitus valittiin jatkamaan lähes samalla kokoonpanolla. Keijo Perälän pyynnöstä hänen tilalleen varsinaiseksi jäseneksi valittiin aiemmin varajäsenenä tominut dosentti Markus Hiekkanen. Perälä jatkaa hallituksen varajäsenenä.

Mikael Agricola -seuran syyskokouksessa 16.11.2012 valittu hallitus

Puheenjohtaja
Professori Jyrki Knuutila, Helsinki

Jäsenet
TT Ossi Haaramäki, Nurmo
Dosentti Markus Hiekkanen, Helsinki
Professori Kaisa Häkkinen, Paimio, Turun yliopiston edustaja, varapuheenjohtaja
Arkkipiispan teologinen erityisavustaja Risto Leppänen, Lieto
Vastaava kustannustoimittaja Marja Sevón, Turku
Opetusneuvos Pirjo Sinko, Helsinki, Opetushallitus

Varajäsenet
Pääjohtaja Jussi Nuorteva, Helsinki, Arkistolaitos
FM Keijo Perälä, Turku

Kokouksen jälkeen kuultiin professori Irmeli Helinin mielenkiintoinen esitelmä Vuosisatojen kestosuosikit – Jaakko Finnon virsikäännökset. Vilkasta keskustelua herättäneen esitelmän powerpoint-versioon voit tutustua täällä.

Mikael Agricolaan liittyvä tutkimus ja kirjallisuus herättivät runsasta mielenkiintoa Turun kansainvälisillä kirjamessuilla 5.-7.10.2012. Agricola-tietoutta oli jaossa sekä seuran messuosastolla että seuran järjestämissä lavaohjelmissa.

Seuran messuosasto oli koululaisten suosiossa. Kuva: Heikki Jääskeläinen

Mikael Agricola -seuran messuosastolla kävi paljon kiinnostunutta väkeä koko messuviikonlopun ajan. Erityisesti perjantaina riitti vilskettä, kun koululaiset suorittivat omia tehtäviään, joista yhtenä oli etsiä uutta tietoa Mikael Agricolasta. Seuran messupäivystäjät saivatkin kertoa taukoamatta Agricolan elämästä, toiminnasta ja niistä lukemattomista tavoista, joilla hänen muistoaan ja perintöään on myöhemmin vaalittu. Messujen aikana kauppansa tekivät myös osaston myyntituotteet, joihin kuului muun muassa monipuolista Agricola-aiheista tutkimusta ja Agricolan yrtit -postikortteja.

Uusi testamentti vuodelta 1548. Kuva: Heikki Jääskeläinen

Osastolla oli esillä myös Agricolan Uusi testamentti vuodelta 1548. Kyseinen nide ensimmäistä suomenkielistä Uutta testamenttia sisältyy Turun katedraalikoulun (Svenska klassiska lyceum i Åbo) arkistoon, jota säilytetään Turun maakunta-arkistossa. Teoksen marginaaleisssa on runsaasti kirkkovuoteen ja sen raamatunteksteihin liittyviä merkintöjä. Kyseinen Uusi testamentti on äskettäin digitoitu, joten siihen voi tutustua myös arkistolaitoksen Digitaaliarkiston kautta.

Panu Savolainen (vas.) ja Ossi Tuusvuori esittelivät Viipuri-hanketta. Kuva: Elina Maines

Sekä perjantaina että sunnuntaina messulavalla kuultiin uusinta tietoa Viipurin vanhan tuomiokirkon tutkimushankkeesta ja siellä suoritettavista arkeologisista kaivauksista. Tämä laaja, monipuolinen ja kansainvälinen hanke Mikael Agricolan oletetun hautakirkon raunioilla aloitettiin Mikael Agricola -seuran aloitteesta vuonna 2010. Kirjamessuilla Ossi Tuusvuori ja tutkija Panu Savolainen veivät havainneaineiston avulla runsaan kuulijajoukon Viipurin vanhan tuomiokirkon raunioille ja sen mielenkiintoiseen tutkimusprojektiin.

Kiitos kaikille messukävijöille sekä seuran innokkaille ja innostaville päivystäjille!

Kuva: Heikki Jääskeläinen