Mikael Agricola -seura

MIKÄ ON VANHA-LIIVINMAA?

Vastauksen tähän kysymykseen saa osallistumalla Mikael Agricola -seuran ja Matka Hermeksen 14.–17.5.2015 järjestämälle matkalle Pärnuun, Riikaan, Tarttoon ja Tallinnaan sekä niiden ympäristöissä oleviin historiallisiin kohteisiin. Matkustamme aluksi Tallinnasta Pärnun kautta Riikaan, josta jatkamme Tarttoon ja takaisin Tallinnaan. Oppaina toimivat seuran omat ja paikalliset asiantuntijat sekä Tartossa emeritus valtionarkistonhoitaja Kari Tarkiainen. Matka tehdään bussilla ja siihen kuuluu kolme yöpymistä.

Vanha-Liivinmaa käsitti 1200–1500-luvuilla nykyisten Viron ja Latvian tasavaltojen alueen. Historiallisesti täällä näyttäytyy voimakas kansainvälisyys, sillä Liivinmaalla on ollut saksalaista, puolalaista, liettualaista ruotsalaista ja venäläistä vaikutusta. Alue on ollut historiansa aikana useiden kansainvälisten kriisien polttopisteessä.

ALUSTAVA MATKAOHJELMA

Torstai 14.5.
Turku–Helsinki–Tallinna–Märjamaa–Pärnu
8.00 Lähtö Turusta bussilla Helsinkiin, josta voi myös nousta bussiin.
11.30 Lähtö laivalla Helsingistä Tallinnaan (Viking XPRS, ruokailuvaraukset laivalla mahdollisia)
14.00 Saapuminen Tallinnaan
n. 14.30 Lähtö Tallinnan satamasta Märjamaahan, jossa tutustumme keskiaikaiseen kirkkoon.
Kahvit Märjamaassa
n. 18.00 Saapuminen Pärnuun, jossa majoittuminen hotelli Legendiin.
Ilta vapaa

Perjantai 15.5.
Pärnu–Riika
09.30 Kaupunkikierros Pärnussa
11.00 Lähtö kohti Riikaa
n. 13.30 Lounas matkan varrella (Ainazi) ja Riianlahden rantojen ihailua
n. 16.00 Saapuminen Riikaan
Majoittuminen hotelli RadissonBlu Hotel Latviaan
n. 17.00 Kaupunkikierros Riian kaupungissa
Ilta vapaa

Lauantai 16.5.
Riika–Ykskylä Väinäjoen alajuoksulla–Tartto
8.00 Aamiainen
9.00 Aamiaisen jälkeen lähtö Ykskylään, jossa tutustutaan varhaiseen käännytyskeskukseen ja Väinäjoen menneisyyteen.
11.00 Lähtö Ykskylästä kohti Tarttoa
n. 13.00 Lounas Valgassa
Tutustuminen keskiaikaiseen kyläkalmistoon Tarton lähellä
n. 16.00 Majoittuminen hotelli Dorpatiin.
17.00 Turun yliopiston ja Tarton yliopiston Granö-keskus Villa Tammekan, Kari Tarkiaisen esitys ja vastaanotto puutarhassa.
Ilta vapaa

Sunnuntai 17.5.
Tartto–Tallinna–Helsinki–Turku
8.00 Aamiainen hotellissa
9.00 Tutustuminen Tarton vanhaan kaupunkiin (torin alue ja yliopisto; Jaanin kirkko ja Tompean mäellä vanhan tuomiokirkon rauniot)
n. 11.00 Lähtö kohti Tallinnaa
n. 13.00 Saapuminen Tallinnaan
Vierailu Piritan keskiaikaisen birgittalaisluostarin alueella Birgittalaisluostarissa ja siellä lounasmahdollisuus
15.30 Bussin oltava satamassa, ostosmahdollisuus satama-alueen kaupoissa
16.00 Matkustajien saapuminen satamaterminaaliin, jossa matkalippujen jako
16.30 Lähtö Viking XPRS:llä Helsinkiin
19.00 Saapuminen Helsinkiin (Länsisatama)
19.30 Lähtö satamasta Helsingin keskustan kautta kohti Turkua
n. 22.00 Saapuminen Turkuun

Muutokset ohjelmatietoihin ja matkaehtoihin mahdollisia.

OSALLISTUMISMAKSUT

Jäsenetuhinta Mikael Agricola -seuran jäsenille 440 €
Hinta ei-jäsenille 480 €
Lisähinta yhden hengen huoneesta 90 €/henkilö (koskee koko matkaa)

TIEDUSTELUT

Raimo Kesonen, MatkaHermes, 0400 664294, matkahermes@hotmail.com
Ossi Tuusvuori, Mikael Agricola -seura 040 7608280, ossi.tuusvuori@utu.fi

Sitovat matkavaraukset maaliskuun puoliväliin mennessä:
http://www.matkahermes.com, matkahermes@hotmail.com

Mikael Agricola -seuran sääntömääräinen syyskokous pidetään perjantaina 28.11. klo 17 Maaherran makasiinin Porthan-salissa (Henrikinkatu 10) Turussa.

Ennen kokouksen alkua professori Kaisa Häkkinen, professori Jyrki Knuutila ja projektikoordinaattori Katariina Ylikännö kertovat Reformaation merkkivuoden 2017 valmisteluista.

Tervetuloa!

Mikael Agricola -seuran aktiivit huomasivat syksyn aikana, että Agricola 2007 -juhlavuosisivusto oli kadonnut verkosta ja alkoivat tutkia syytä asiaan.

Kävi ilmi, että Turun yliopistossa tehdyn uudistuksen myötä, sivut olivat jääneet siirtämättä ja unohtuneet bittiavaruuteen. Yliopiston viestinnän avustuksella ne saatiin kuitenkin nopeasti paikannettua. Uuden kodin juhlavuosisivustolle tarjoaa nyt osuvasti Mikael Agricola -portaali, johon on koottu monipuolisesti juhlavuoden eri toimijoiden tuotoksia. Tiedoksi siis kaikille sivuja kaivanneille, että vuoden 2007 runsasta materiaalia voi käydä edelleen katsomassa täältä. Mikael Agricola -portaaliin tie löytyy puolestaan tästä linkistä.

Mikael Agricola-seura osallistuu jälleen Turun kirja- ja tiedemessuille 3.-5.10.2014. Osasto sijaitsee osoitteessa B14 ja myynnissä on mm. Agricola-aiheista kirjallisuutta. Sunnuntaina FT Päivi Laine Haastattelee professori Kaisa Häkkistä B-hallin TIETO -lavalla klo 10.30-11.00 aiheesta ”Käsin kirjoitettua kirjakieltä ennen Agricolaa”.

Mikael Agricola-seura järjestää sunnuntaina 7.9.2014 matkan Agricolan jalanjäljillä Maskuun, Vahdolle ja Ruskoon

Mikael Agricola -seura järjestää yhteistyössä matkatoimisto MatkaHermeksen kanssa sunnuntaina 7.9.2014 opastetun bussimatkan, jossa tutustutaan Ruskon, Vahdon ja Maskun kirkkoihin sekä Agricolan prependatiloihin Ruskolla. Seuran omat asiantuntijat, professorit Jyrki Knuutila, Kaisa Häkkinen ja Markus Hiekkanen, toimivat matkan aikana oppaina. Paikallisina asiantuntijoina toimivat Maskun ja Ruskon seurakuntien edustajat sekä Vahto-seuran puheenjohtaja, tutkija Turkka Myllykylä.

Miten nämä paikkakunnat ja niiden kirkot liittyvät Mikael Agricolaan?

Maskun 1400–1500-luvun taitteessa ja Ruskon 1500-luvun alkupuolella rakennetut kivikirkot ovat olleet olemassa Mikael Agricolan aikana. Vahdolle rakennettiin saarnahuone vuonna 1638, jonka lahjoitti Maskun Kankaisten rouva Margareta Fincke (kuuluisan sotapäällikön Evert Kaarlenpoika Hornin leski) saarnahuoneen paikalle Kierikkalan kylään, tehtiin  puukirkko vuonna 1688. Se siirrettiin siirrettiin nykyiselle paikalleen Laukolan kylään vuonna 1804, jolloin kirkkoa myös laajennettiin.

Maskun, Ruskon ja Vahdon kirkot liittyvät Mikael Agricolaan siten, että niissä on noudatettu hänen piispuusaikanaan laatimia kirkko-oikeudellisia ja jumalanpalveluselämään liittyneitä määräyksiä. Maskun ja Ruskon pitäjillä on lisäksi suora yhteys Mikael Agricolaan henkilönä. Ne liittyivät näet hänen palkkaukseensa. Hänen palkkansa osana oli nimittäin Laurentiuksen prebenda eli Turun tuomiokirkon Pyhän Laurin alttarin ylläpitoon tarkoitetut vuokratulot. Ne kerättiin Ruskon ohella Kaarinassa, Maariassa, Paimiossa, Paraisilla, ja Vehmaalla sijanneilta tuomiokirkon omistamilta tiloilta lampuodeilta eli vuokraviljelijöiltä. Mikael Agricola sai tämän lisäksi myös kymmenysverotuloja palkkauksekseen Maskun kihlakunnasta, johon kuului Maskun lisäksi Maaria, Mynämäki, Nousiainen, Pöytyä, Raisio ja Rymättylä.

Saamme Ruskolla myös tilaisuuden tutustua lyhyellä kävelyllä Agricolan omistuksessa aikanaan olleisiin tiloihin, jotka sijaitsevat aivan Ruskon kirkon lähellä: nykyiseen pappilaan ja Nissin tilaan sekä näemme  myös Munittulan vanhat talot. 1540-luvulla Munittulan talo kuului Turun viimeiselle katoliselle tuomiorovastille, hänen jälkeensä Naantalin luostarille  ja 1650-luvulta alkaen Munittula oli Turun akatemian palkkatila. Sen tuotosta nautti 1600-luvulla mm. lääkärinä ja kasvitutkijana mainetta saavuttanut professori Elias Tillandz., joka julkaisi 1673 ensimmäisen suomalaisen kasviston  ”Catalogus Plantarum”.

Olette sydämellisesti tervetulleita tälle Mikael Agricola -seuran alkusyksyn matkalle ”Agricolan jalanjljillä”!

Matkan alustava ohjelma:
9:00   Lähtö tilausbussilla Turusta (9:00 tuomiokirkon edustalta, 9:10 ortodoksisen kirkon edustalta, tämän jälkeen tarvittaessa rautatieasemalta) Maskuun. Bussimatkojen aikana Mikael Agricola-seuran asiantuntijoiden toimesta retken kohteiden ja teeman esittelyä.
10:00     Jumalanpalvelus Maskun kirkossa
n. 11:00     Maskun keskiaikaisen kirkon esittely
12:00     Sadonkorjuuajan keittolounas Kaiturin tilalla ja tilaan tutustuminen
13:00    Lähtö Vahdolle, jossa tutustuminen Vahdon kirkkoon,  jonka jälkeen nautitaan Ruskon srk:n tarjoamat kahvit Vahdon seurakuntatalossa
14:30     Tutustuminen Ruskon keskiaikaisen kirkkoon ja kävelyretki Agricolan prependatiloilla Ruskon kirkon läheisyydessä
n. 16:00     Lähtö kohti Turkua
n. klo  16:30 Saapuminen Turkuun

Matkan hinta sis. bussikuljetuksen ja keittolounaan Kaiturin tilalla on 55 €, seuran jäsenille 45€.

Mikael Agricola-seuran jäseneksi voit liittyä seuran kotisivuilla: liity jäseneksi
Sitovat ilmoittautumiset  1.9. mennessä yhteytietoineen vastaavana matkajärjestäjänä toimivalle MatkaHermekselle. Maksuohjeet toimitetaan ilmoittautumisen jälkeen kaikille ilmoittautuneille. Varataan oikeus ohjelmamuutoksiin.

Voit tulostaa ohjelman täältä: Agricolan jalanjäljillä Maskuun Vahdolle ja Ruskoon 7. 9. 2014 – esite
Ilmoittautumiset ja lisätietoa matkasta:
http://www.matkahermes.com
sähköposti matkahermes(at)hotmail.com
Puolalankatu 4, 20100 Turku
puh. (Raimo) 0400 664 294, fax.  02 250 5548
Matkaan liittyviin tiedusteluihin vastaa myös:
Ossi Tuusvuori, Pysyvä neuvonantaja, Mikael Agricola-seura
ossi.tuusvuori(at)utu.fi, 040 7608280

LEHDISTÖTIEDOTE

Mikael Agricola -palkinto jaetaan vuosittain tunnustuksena merkittävän kaunokirjallisen teoksen erinomaisesta suomennoksesta. Palkinnon arvo on 10 000 euroa. Vuonna 2014 palkinto myönnetään Ilona Nykyrille Hans Falladan romaanista Yksin Berliinissä (Gummerus).

Falladan suurteos on harvinaisen tarkka aikalaiskuvaus työväenluokkaisten ihmisten omatoimisesta vastarinnasta natsi-Saksan ajan Berliinissä. Teoksen lyhyempi versio on suomennettu vuonna 1949, mutta Nykyrin suomennos tuo klassikon hienolla tavalla osaksi aikaamme. Hänen käännöksensä tekee oikeutta Falladan romaanin kaikille tasoille perusteellisesta detaljikuvauksesta imaisevaan tunnelmaan. Erityiskiitoksen Nykyri ansaitsee luontevasta dialogista. Berliinin katujen ajoittain karkeakin kieli soi suomeksi elävänä ja voimallisena.

Pseudonyymia Hans Fallada käyttänyt Rudolf Ditzen (1893–1947) kirjoitti viimeiseksi jääneen teoksensa vain kuukaudessa amfetamiinin ja alkoholin avittamana. Nykyrin huolellinen suomennostyö lienee vienyt aikaa huomattavasti enemmän, mutta kirjailijan työlle ei voisi parempaa tulkkia kuvitella.

Ilona Nykyri on kääntänyt saksalaista kauno- ja tietokirjallisuutta noin viidentoista vuoden ajan. Aiempia merkittäviä suomennoksia ovat esimerkiksi Thomas Mannin Buddenbrookit ja vuoden 2013 Agricola-ehdokkaanakin ollut Robert Walserin Kävelyretki ja muita kertomuksia.

Lisätiedot ja haastattelupyynnöt:

Laura Lahdensuu
050-5857719
kirjallisuudenkaantajat@sktl.fi

”Kaarinan Ravattulan kylästä läheltä Aurajoen rantaa tehtiin loppukesällä arkeologinen suurlöytö. Peltojen keskellä sijaitsevalta metsäsaarekkeelta löytyi 1100-luvulla rakennetun kirkon hyvin säilyneet perustukset ja sitä ympäröivä kirkkomaa, johon on haudattu noin sata vainajaa. Löytö on ainutlaatuinen ja antaa uutta valaistusta kristinuskon varhaisvaiheille Suomessa.”

Lue lisää aiheesta ja 8.4. klo 18 Piikkiön seurakuntatalolla pidettävästä asiaa koskevasta tilaisuudesta Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän sivuilta: Piikkiössä kirkkohistoriaa arkeologin silmin

(Seurakuntayhtymän viestintä 25.3.2014 / MS-K)

MIELENKIINTOISIA TAPAHTUMIA TURUSSA

Mikael Agricolan päivää ja suomen kielen päivää vietetään Turussa tuomiokirkon kupeessa sijaitsevalla Agricolan patsaalla, Maarian kirkossa ja Turun yliopiston seminaarissa.

Suomen kirjakielen ja suomenkielisen kirjallisuuden isän, uskonpuhdistajan ja Turun piispan kuolinpäivää juhlistetaan Turussa monin tavoin. Mikael Agricolan päivä on myös virallinen liputuspäivä.

Seppeleenlasku Agricolan patsaalla

Turun tuomiokirkon seinustalla olevalle Mikael Agricolan patsaalle lasketaan seppele keskiviikkona 9.4. klo 11. Seppeleenlaskupuheen pitää Mikael Agricola -seuran puheenjohtaja, professori Jyrki Knuutila. Tuomiokirkkoseurakunnan puolesta tilaisuudessa ovat mukana seurakuntapastori Katri Helin ja kanttori Jukka Pietilä. Yleisöä ja koululaisryhmiä toivotaan paikalle muistamaan Suurta Suomalaista!

Lisäksi Agricolan ja suomen kielen päivänä on järjestetty kaksi mielenkiintoista tilaisuutta:

”Anna että minä aina janoisin elävän lähtein vettä”

14.15 – 15.30 Maarian kirkossa, Maunu Tavastin katu 2.
Tilaisuuden järjestävät Maarian seurakunta ja Mikael Agricola -seura

Ohjelma:

• Tervehdyssanat. Maarian seurakunnan edustaja
• Vesi kirkollisen elämän elementtinä, Professori Jyrki Knuutila
• Kaksi introitusta, Sibelius-Akatemian gregoriaaninen lauluryhmä, johtajana Jorma Hannikainen
• Marian ilmestyspäivän introitus: Rorate coeli – Tiukkukaat te taivahat
• Pyhän Johannes Kastajan muistopäivän introitus:
  De ventre matris meae – Herra ombi cutzunnut minun
• Professori Markus Hiekkanen ja professori Jyrki Knuutila: Maarian kirkon kasteallas ja vihkivesiastia
• Kolme kirkkolaulua. Sibelius-Akatemian gregoriaaninen lauluryhmä, johtajana Jorma Hannikainen
• Communio-laulu: Dicit Dominus: Implete hydrias aqua
• Communio-laulu: Qui biberit aquam
• Sekvenssi: Tule Pyhä Henki tän (Codex Westh)
• Loppusanat: Professori Kaisa Häkkinen

Agricola ja aikalaisia -seminaari

Suomen Kielen Seura ja Mikael Agricola -seura järjestävät keskiviikkona 9.4. klo 16.00 yhteisen seminaarin aiheesta “Agricola ja aikalaisia”.
Seminaari pidetään Turun yliopiston Fennicumissa, luentosalissa XXV, Henrikinkatu 3.

Ohjelma:

• Professori Kaisa Häkkinen: Suomen kirjakieltä ennen Agricolaa. Esimerkkinä Kangasalan messukirja
• HuK Mirelle Aalto: Uppsalan evankeliumikirjan katkelma
• HuK Suvi Rajamäki: Uppsalan käsikirjan messu
• HuK Elina Lindström: Tammelan suomalainen graduale
• Prof. Jyrki Knuutila: Liturgisten käytäntöjen muuttuminen reformaatioajan alussa

Väliaika ja kahvi (opiskelijajärjestö Kanta ry:n myyjäiset)

• FM Tanja Toropainen: Ylensyömisestä ylenantamiseen. Ylen-alkuiset sanat Agricolan teoksissa
• FT Heidi Salmi: Ohessa, sivussa ja vieressä – vieressä olemista ilmaisevat postpositiot Agricolan teoksissa
• FT Kirsi-Maria Nummila: Arkista ajantietoa vai ennustamista ja okkultismia

Koodinvaihto Agricolan Rukouskirjan kalenteriosassa

Kaikkiin Mikael Agricolan päivän tilaisuuksiin on vapaa pääsy.
Tervetuloa!

Päivän ohjelman voit ladata täältä:  Mikael Agricola – seuran tiedote_Agricolan päivää vietetään 9 4.

Lisätietoa Agricolasta ja Mikael Agricola-seuran toiminnasta
www.mikaelagricolaseura.fi
http://agricola.utu.fi/mikael/

Tiedustelut:
Ossi Tuusvuori
Mikael Agricola -seuran pysyvä neuvonantaja
ostuus(at)utu.fi, gsm.  040 7608280

Kirjoittamiseen ja lukemiseenhan kirjakieltä tietenkin tarvitaan. Kielet ovat kuitenkin syntyneet ja kehittyneet vuosituhansien aikana puhumalla. Puhekieliä on aina paljon enemmän kuin kirjakieliä. Yleensä niitä sanotaan murteiksi. Monien kielten murre-sana, dialekti, tarkoittaakin puhumista. Espanjassa se näyttää tarkoittavan kieltä yleensä. Puhe- ja kirjakielen ero tuntuu olevan monelle epäselvä, yhtä epäselvä kuin kirjaimen ja äänteen ero. Eikähän se ero ihan selvä olekaan. Voihan kirjakieltäkin myös puhua, ainakin lukemalla ääneen. Tästä voi vakuuttua vaikkapa kuuntelemalla vanhoja suomalaisia elokuvia.

Kun Euroopassa näyttää 1500-luvulla syntyneen kirjakieliä kuin sieniä sateelle, se johtui tietysti kirjapainosta, jonka ansiosta kirjakielille oli paljon enemmän käyttöä. Esivallan viesti voitiin saada perille entistä tehokkaammin. Sitä mahdollisuutta ei voinut olla käyttämättä.

Kun kirjakieli on aina oppitekoinen konstruktio, jonka säännöt ja sanasto on määritelty tai suorastaan määrätty, niistä syntyy myös ongelmia ja kiistoja. Koskaan ei ole itsestään selvää, minkälainen sen kirjakielen tarkkaan ottaen pitäisi olla. Kun Venäjän Karjalasta neuvostovallan aikana muodostettiin autonominen tasavalta, sille määrättiin kaksi virallista kirjakieltä, venäjä ja suomi. Se suomi tarkoitti samaa kieltä kuin Suomessa käytetty. Siis niinkuin suomenruotsi on periaatteessa sama kirjakieli kuin valtakunnanruotsi. Vaikka kirjakieli poikkesi Karjalassa puhutuista kielimuodoista paljon enemmän kuin Suomessa, valtakunnansuomi lienee valittu, koska se oli ainoa sivistyskieleksi sellaisenaan kelvannut valmis kirjakieli. Valtaakin pitivät aluksi Suomesta tulleet emigrantit, jotka osasivat juuri sitä kieltä. Kun poliittinen suhdanne 1930-luvun mittaan muuttui, suomen kielestä tulikin vihollisen kieli, joka kiellettiin, ja tilalle konstruoitiin Aunuksen karjalan pohjalta uusi kirjakieli, jota kirjoitettiin kyrillisin kirjaimin. Se jäi lyhytikäiseksi, kun talvisodan seurauksena tasavalta alkoikin taas olla osittain suomalainen. Kielitilanne on sittemmin jatkunut sellaisena. Kirjakielenä on yhä valtakunnansuomi. Suurin muutos on, että suomea ja karjalaa puhuva väestö on vähentynyt lähes olemattomiin. Eihän valtakunnansuomella ole alun perinkään ollut syntyperäisiä paikallisia puhujia. Heitä on tullut Inkerinmaalta ja Suomesta.

Tilanteessa, jossa kaikki suomensukuiset kielimuodot ovat käyttökielinä kuolemassa, on ruvettu vaatimaan, että kullekin pikkukielelle tai murteelle on laadittava ja otettava käyttöön oma kirjakieli. Suomessa on alettu tukea tätä kehitystä ja Itä-Suomen yliopistossa karjalan kielestä on tehty oppiaine professoreineen kaikkineen. On siis jälleen konstruoitu karjala-niminen kirjakieli, joka lienee erilainen kuin 30-luvun vastaava kieli, muutenkin kuin latinalaisten aakkostensa puolesta. Samaan aikaan Karjalan viimeiset suomenkieliset lehdet ovat kuolemaisillaan, eikä tasavalta ole enää kaksikielinen muodollisestikaan. Auttaako tämä pirstoutuminen suomalaisten kielten säilymistä? Ehkä niin luullaan. Kirjakielen tehtävä on täysin muuttunut. Kirjakielestä ei enää yritetäkään tehdä sivistyskieltä. Sen ajatellaan tukevan puhuvan kieliyhteisön kielen säilymistä. Kieliä ikään kuin säilötään kirjalliseen muotoon. Venäjän Karjalassahan (ja laajemmin Laatokan ympäristössä) näitä säilöttäviä kielimuotoja on useita.

Suomen Lapissa on rippeitä kolmesta saamelaiskielestä. Niiden sanotaan olevan todella eri kieliä siinäkin mielessä, että ne eivät ole keskenään ymmärrettäviä, niin kuin sentään venäjä ja ukraina, jotka ovat lähinnä poliittisista syistä eri kirjakielet, kuten Skandinavian kieletkin. Mutta sen sijaan, että saamelaiset pyrkisivät kokoamaan voimansa yhden kirjakielen ympärille, vähäiset voimat käytetään, karjalaiseen tapaan, vahvistamaan kielten erillisyyttä. Kaksi pienintä kieltähän ovat lähes kuolleet, ja niitä yritetään elvyttää. Tuloksena lienee kansatieteellisiä kuriositeetteja, joita säilytetään tekohengityksen avulla, ja ainakin kirjoitettuna.

Onneksi Suomessa päästiin alun alkaen yhteen kirjakieleen, joka ei hajonnut edes 1800-luvun taisteluissa. Jossittelijan on helppo kuvitella vaihtoehtoista kielitilannetta: Jos Venäjä ei olisi vallannut Suomea, ja suomalaiset eivät olisi kyenneet sopimaan yhteisestä kirjakielestä, meillä voisi olla kaksi suomen kieltä. (Onhan norjalaisillakin kaksi kirjakieltä.) Raumalaiset ja kuopiolaiset ainakin väittäisivät, että eivät ymmärrä toisiaan. Tällaisilla kielillä olisi tarve korostaa erilaisuuttaan. Niinhän on käynyt Jugoslaviassa, jonka hajoamista on vahvistettu hajoittamalla yksi kirjakieli ensin kolmeksi, vähitellen ehkä useammaksikin alakieleksi. Meillä valtakielenä olisi ruotsi. Sitä osaisivat kaikki, ja yhteys Eurooppaan olisi vahvempi, kun se olisi vahvistunut jo aikaisemmin. Kahden kielen mallissa suomesta ei olisi voinut kehittyä sellaista sivistyskieltä kuin siitä todellisuudessa on.