Mikael Agricola -seura

Tällä kaikkien osallistujien onnistuneeksi ylistämällä tutustumismatkalla Wittenbergiin, Erfurtiin ja Eisenachiin eli ns. Luther-kaupunkeihin oli mukana 31 osallistujaa, työssään puurtavia ammattilaisia, eläkeläisiä ja opiskelijoita. Erinomaisia vuorovaikutukseen valmiita ihmisiä yhtä monta kummastakin seurasta. Matkanjohtajana toimi Kirkon koulutuskeskuksen jumalanpalveluskoulutuksen johtava teologi Juhani Holma Järvenpäästä.

Turun yliopiston suomenkielen laitokselta professori Kaisa Häkkinen, Joensuusta professori Hannu Mustakallio, professori Jyrki Knuutila Helsingin yliopistolta ja professori Erkki Tuppurainen Kuopiosta paitsi kuuluivat Juhani Holman suunnitteluryhmään myös toimivat erinomaisina alansa luennoitsijoina Colleg Wittenbergissä.

Mikael Agricola Wittenbergin Linnankirkon lasimaalauksessa. Kuva: Timo Häkkinen

Kaisa Häkkinen luennoi Mikael Agricolan tuotannon runo- ja riimitysmuotoisista kirjallisista lähteistä, joissa ilmeisesti kohtaamme Agricolan ominta ajattelua. Virret ovat enimmäkseen käännösrunoutta, mutta esim. esipuheiden riimityksissä saattaa tavata aitoa, iskevää Mikael-maisteria, jopa siinä määrin, että kielellinen nuotitus ja rytmitys on ajateltava mahdolliseksi vain suomen kieltä äidinkielenään riimittävälle ja sanoittavalle kirjoittajalle. Näin hahmottuu uutta argumentaatiota kiistaan Mikael Agricolan äidinkielestä. Argumentaatiota suomen kielen suuntaan hänen äidinkielenään. Kunpa saisimme tietää vielä hänen äitinsä nimen ja sukutaustan.

Professori Jyrki Knuutila herätteli luennossaan pohtimaan reformaation ajoista alkaen Suomen ja Saksan välisen kulttuurivaihdon monipuolisuutta ja pitkää historiaa. Lutherin ajoista alkaen Agricola kärjessä uskonpuhdistusteologia, jota kirjapainotaito tehokkaasti edisti, seurakuntien opetustyö niin pappien kuin seurakuntalaisten osalta uuden kirjakulttuurin voimalla loi aivan uuden mahdollisuuden viedä evankeliumi omalla äidinkielellä seurakuntiin. Samalla rakentui silta eurooppalaiseen muuhunkin sivistykseen. Jatkokeskustelussa tuotiin esiin myöhempien vuosisatojen rikasta vuorovaikutusta kirkollisen diakonian, lähetystehtävän ja kirkkomusiikin saralla. Vielä sotavuosien jälkeenkin muun muassa Lapuan hiippakunnan ja Thyringenin maakirkon ystävyyssuhteissa kymmenen luterilaista seurakuntaa vaihtoivat kokemuksiaan kuorojen ja nuorisoryhmien vierailuilla. Rakensivatpa  Lapuan hiippakunnan seurakunnat 1980-luvulla Eisenachiin piispa Werner Leichille eläkekodin, jossa hän nykyisinkin asuu.

Professori Erkki Tuppurainen  toi luennossaan esiin uutta tietoa ns. Westhin koodeksista, josta tutkijaryhmä Häkkinen, Knuutila, Tuppurainen oli saanut valmiiksi kriittisen edition. Tuppurainen keskittyi erityisesti koodeksiin kuuluvien psalmiresitaatioiden ja sekvenssien keskiaikaiseen maailmaan ja niiden sanoittamisen ja sävelien harmonisoimiseen. Tässä tehtävässä  on poikkitieteellisellä tutkimuksella saavutettu erinomainen tulos. Westhin koodeksihan edustaa Agricolan aikaa edeltävää suomenkielistä liturgiaa ja laulukulttuuria. Suomenkielinen sanoitus toteutui jumalanpalvelustarpeisiin Tukholmassa Thomas Westhin toimesta 1530-luvulla. Paljon muutakin kirkkomusiikkiin liittyvää päivitystä sisältyi Tuppuraisen luentoon.

Professori Hannu Mustakallio luennoi kansallisbiografiasta, joka on työn alla parastaikaa ja jossa hän huolehtii erityisesti kirkon elämään vaikuttaneista henkilöistä, papeista, kanttoreista, maallikoista ja laajemminkin luottamushenkilöistä. Luento herätti mielenkiintoisen keskustelun.

Tyytyväiset matkalaiset taustanaan Erfurtin tuomiokirkko. Kuva: Timo Häkkinen

Koko matkan ajan 17.-20.5 matkanjohtajamme Juhani Holma, pappi ja kanttori muuten, piti esillä Saksassa viritettyä reformaation 10-vuotisperiodia, joka huipentuu aikanaan 2017 reformaation 500-vuotisjuhlaan, Lutherin teesien naulaamisen tapahtumat lähtökohtana. Voisi todeta, että matkan kantava cantus firmus oli tuo aihepiiri. Juhani-tohtori kuljetti ryhmää kärsivällisesti Lutherin, Melanchthonin ja erityisesti Mikael Agricolan muistoihin liittyvillä paikoilla Wittenbergissä, Erfurtissa, Eislebenissä ja Eisenachissa. Wittenbergissä meille esiteltiin mielenkiintoinen Luthergarden, johon oli istutettu ekumeenisessa hengessä kirkkojen nimikkopuita. Suomen nimikkopuu oli ihmettelyä herättänyt kultalehtipuu, joita kasvaa nykyisin Mustanmeren rannoilla. Ehkä se tulee aikanaan tutummaksi kunhan ilmastomme lämpiää.

Matkan, jonka aikana saimme nähdä erinomaisia museoita ja taidegallerioita ja keväistä kukkaloistoa, kruunasi käynti Wartburgin linnassa Eisenachissa. Menomatkalla jyrkän rinteen lepopaikalla veisasimme Jumala ompi linnamme, kuulimme sunnuntaipäivän evankeliumin ja rukouksen. Wartburg, Lutherin turvapaikka ja raamatunkäännöstyöhuone.  Siinä unohtumattomien muistikuvien huipennus.

Matkan erinomaisesta loppukiristä läpi ruuhkaisten teiden ja Frankfurtin lentohallien odottavaan Helsingin koneeseen vielä erityiskiitokset ratissa tuskailleelle Marille, rauhallisena pysyneelle Juhanille ja muille yhteistä Suomi-ikävää poteneille.

Ensi vuonna ehdotettiin kevätretken kohteeksi Ruotsin Sigtunaa ja Upsalaa ja Tukholman suomalaista seurakuntaa Westhin koodeksin hengessä. Se voisi yhdistää niin Agricola-seuran kuin Kirkkohistoriallisen seurankin jäseniä intressikertoimellaan.

Ossi Haaramäki

Teol.tri, asessori
Nurmo

Tämä artikkeli on julkaistu perjantaina 25. toukokuuta 2012 kello 15.51 ja sen aiheena on Ajankohtaista. Artikkelin on kirjoittanut Elina Maines. Voit seurata tämän artikkelin vastauksia RSS 2.0 -virran avulla. Voit kirjoittaa vastauksen, tai lähettää seurantailmoituksen omalta sivustoltasi.