Mikael Agricola -seura

Kun ajatellaan 2000-luvulla virinnyttä Agricola-tutkimuksen renessanssia, oli erityisesti juhlavuosi 2007 tutkimuksen laadun ja määrän suhteen poikkeuksellinen. Merkillisesti vuosi 2012 jatkoi samaan suuntaan tuoden julkisuuteen uusia tasokkaita tutkimuksia, joskin määrällisesti vähemmän.

Professori Simo Heininen julkaisi alkuvuodesta Editan kustantamana teoksen Agricolan perintö. Paulus Juustenin elämä (Porvoo 2012, 218 s.). Kyse on ensimmäisestä piispa Paulus Juustenin elämäkertakirjasta. Piti siis tulla 2000-luvulle ennen kuin saamme lukea uusimpaan lähdeaineistoon tukeutuvan selvityksen tästä monista eri syistä kiistellystä persoonasta. Esitellessään Juustenin kirjallista tuotantoa Heininen nostaa esiin Piispainkronikan tämän tärkeimpänä saavutuksena. Tekstiä lukiessa herää ajatus: jo oli aikakin selvittää Piispainkronikan synty, sisältö ja H. G. Porthanin analysoima ja julkistama ”uusi tuleminen”. Kysehän on suomalaisen historiankirjoituksen ”lähtöruudusta”, jossa myös Mikael Agricola saa oman arvionsa. Heinisen selvittely edustaa suomalaisen historiankirjoituksen parasta tasoa.

Mathias Johannis Westhin koodeksista valmistunut kriittinen editio, jonka on toimittanut professori Kaisa Häkkinen, on julkaistu nimellä Codex Westh. Westhin koodeksin tekstit (Turun yliopisto, Wanhan suomen arkisto 5, Uniprint 2012, 206 s.). Tämä laaja kahdelle palstalle sanoitettu poikkitieteellinen editio on työllistänyt monilukuisen tutkijajoukon. Tutkimuksellisesti hedelmälliseksi Agricolan aikalaisen Mathias Westhin suomeksi Ruotsissa käsikirjoittaman kirkkokäsikirjan ja messun sanoituksen tekee se seikka, että siinä tarjoutuu kiinnostava vertailumahdollisuus Westhin ja Agricolan käyttämän suomen kielen kesken. Aivan ilmeisesti tämä vertaileva selvitystyö on muun tutkimuksen ohessa syventänyt kielitieteellistä ydintehtävää, kielen rakenteiden ja muotojen sekä merkitysten ymmärrettävyyden lisäämistä – tässä yhteydessä myös Agricolan sanoitusten osalta.

Häkkinen toteaa ja tiivistää (s. 34): ”Kaiken kaikkiaan Westhin koodeksin kieli on monissa suhteissa samanlaista kuin Mikael Agricolan kieli.” Konkreettisin ero sanoituksilla on siinä, että ”Agricolan teksti on painettua, mutta Westhin koodeksin kieliasu on kauttaaltaan käsin kirjoitettu”.

Reformaatioajan liturgisiin käytäntöihin teologian näkökulmasta perehtynyt professori Jyrki Knuutila ja kirkkomusiikin tutkijat Erkki Tuppurainen ja Jorma Hannikainen ovat monien kielitieteen, historiantutkimuksen ja musiikkitieteen edustajien kanssa olleet luomassa tätä koodeksikokonaisuutta. Tuppurainen ja Hannikainen ovat jo aiemmin julkaisseet Westhin koodeksin nuotiston ja sanoitukset omassa sarjassaan.

Paljon on vielä avoimia kysymyksiä erityisesti Westhin persoonan ja toimintapaikkojen (Rauma, Tukholma) tiimoilta, mutta eräänlainen perustutkimus uusien avausten pohjaksi tässä kriittisessä editiossa on luotu.

Teologit ovat vuosikymmenten aikana pyrkineet saamaan otetta Mikael Agricolasta syvemmässä mielessä teologina ja ”hengellisenä isänä”. Jos hän olisi ehtinyt kirjoittaa edes saarnojensa postillan, meillä olisi lähteitä sanoittaa jotakin syvempää kuin leimata hänet oman kirjastonsakin perusteella kielenkääntäjäksi tai pappien opettajaksi tai humanistipapiksi, joka oli kiinnostunut myös kansan uskomuksista ja astronomiasta.

Selvitellessään Agricolan Rukouskirjan lähteitä teologian tohtori Juhani Holma on väitöskirjassaan Sangen ialo Rucous (2008) todennut, että Agricolan ohjeistus papistolle oli enemmänkin yleisluonteista kuin uskonopilliseen orientoitumiseen kutsuvaa. Toki Agricolan opetus esimerkiksi rukouksesta ja sen tarpeesta eri elämäntilanteissa on aitoa pastoraaliteologiaa, jonka esittäjänä hän ei ollut vain kielenkääntäjä vaan mielenkääntäjä, joka saattoi olla pitäytymättä käännettävään tekstiin ja tehdä omaperäisiä lisäyksiään suomalaisten reformaattorina.

Edellä olevaa taustana ajatellen on enemmän kuin mielenkiintoista lukea työteliään professorin Kaisa Häkkisen toimittamassa Mikael Agricolan runokirjassa (Turun yliopisto. Wanhan suomen arkisto 6. Turku 2012, 93 s.) uudelleen löydettyä lähdepohjaa ja uusia tulkintoja. Agricolan käännöskirjojen esipuheista, virsirunoista ja muista sanoituksista koostuvan aineiston pohjalta on syntynyt johtopäätös: Mikael Agricola ei ollutkaan itse asiassa vain pelkkä suomentaja vaan ensimmäinen turkulainen runoilija, joka antoi kirjalliselle sanoitukselleen muodon ja sisällön.

Keskiaikaiset, niukat kirjalliset primaarilähteet ovat aikanaan kiinnittäneet Viljo Tarkiaisen huomiota, ja hän pitikin runoutta Agricolan tuotannossa omana kirjallisuuden lajinaan. Häkkisellä on kielitieteilijänä ollut käytettävissään työryhmiensä kanssa muun uudemman lähdeaineiston kanssa Agricola-tutkimuksen vastavalmistunut ”salainen ase”: morfosyntaktinen tietokanta. Siinä kaikki Agricola-teksteistä löytyvät sanat (n. 8 500) on analysoitu ja toisinnot eri tekstiyhteyksissä luetteloitu. Tietokanta on avannut uuden tutkimuksellisen kasvualustan. Siitä on uskottavana johtopäätöksenä: ”Verbien nominaalimuotojen käyttö on Agricolan runoissa niin idiomaattista, että kirjoittajan kielitaitoa on pidettävä syntyperäisen suomalaisen veroisena” (s. 47).

Siis: alkaa kuulua Agricolan ”oma ääni”. Hänen runoissaan ja runomuotoisissa sanoituksissaan elää ja ajattelee yllättäen aito Agricola enemmän kuin on tiedetty. Lukekaa ihmiset turkulaisen runoilijan Mikael Agricolan runokirja. Kyse on äidinkielemme juurihoidosta. Myös koko suomenkielisen kirjakulttuurin olemassaolosta ja kasvusta. ”Ota tai kirja ja visust lue.” Riemullista!

TT Ossi Haaramäki

Kirjoitus on julkaistu alun perin Suomen kirkkohistoriallisen seuran vuosikirjassa 2013.

Mikael Agricola -seura osallistuu tänäkin vuonna Turun kansainvälisille Kirjamessuille, jotka pidetään 4.-6.10. Turun messu- ja kongressikeskuksessa.

Löydät seuramme messuosastolta B/12.

Perjantaina 4.10.  Kuistilla on mielenkiintoista Agricolaan liittyvää ohjelmaa:

13.30-14.00    Professori Kaisa Häkkinen ja dosentti Terttu Lempiäinen Turun yliopistosta puhuvat aiheesta ”Agricolan runot, kasvit ja linnut”.

16.20-16.40     Professori Markus Hiekkanen ja Venäjän Tiedeakatemian johtava tutkija Aleksanteri Saksa sekä arkkitehti Panu Savolainen luovat katsauksen aiheeseen ”Viipurin vanhan tuomiokirkon menneisyyttä tutkimassa”.

Lisätietoa messuista löytyy täältä.

Nähdään Turussa!

Vuoden vaihtuessa vaihtuu myös seuran sihteeri. Edeltäjäni Anniinan tavoin minunkin matkani Mikael Agricolan parissa alkoi jo Agricolan juhlavuoden 2007 sihteeristössä. Vuonna 2006 olin sihteeristössä harjoittelijana ja juhlavuoden aikana toimin Agricola-bussien projektisihteerinä. Osallistuin myös Agricolasta kertoneen näyttelyn tekemiseen Aboa Vetus & Ars Nova -museossa. Koulutukseltani olen kulttuurihistorioitsija, ja tällä hetkellä työskentelen oppaana Aboa Vetus & Ars Novassa ja Turun kaupungilla.

Suuri kiitos Anniinalle! Tästä on hyvä jatkaa. Toivon ja uskon, että yhteistyö sihteerin ja jäsenistön välillä jatkuu edelleen yhtä mutkattomasti ja yhtä lämpimissä merkeissä kuin tähänkin asti!

Oikein hyvää uutta vuotta toivottaen

Elina Maines
Mikael Agricola –seuran uusi sihteeri

Kuvaaja: Heikki Jääskeläinen 2009

Hyvät Mikael Agricolan ystävät!

Mikael Agricola -seura on edistänyt Mikael Agricolan ja hänen elämäntyönsä tunnettavuutta Suomessa toimintasuunnitelmansa kaikkien osa-alueiden mukaisesti. Seura on järjestänyt esitelmätilaisuuksia ja osallistunut erityisesti Turussa moniin eri tapahtumiin, jotka on järjestetty kaupungin toimiessa Euroopan toisena kulttuuripääkaupunkina. Seura on myös pitänyt esillä toimintaansa Turun kirjamessuilla.

Seuran puheenjohtaja Jyrki Knuutila ja varapuheenjohtaja Kaisa Häkkinen sekä seuran jäsenet Erkki Tuppurainen, Jorma Hannikainen ja Markus Hiekkanen ovat toimineet tiedeyhteisössä monin eri tavoin ja pitäneet esillä Mikael Agricolaan ja hänen aikaansa liittyvää poikkitieteellistä tutkimusta tekstijulkaisuin, artikkelein ja esitelmin. Kaisa Häkkinen on edelleen jatkanut myös Agricolan ja hänen aikaansa liittyvät poikkitieteellisen tutkimushankkeen valmistelua.

Seuran tieteelliseen toimintaan on myös kulunut Markus Hiekkasen ideoima, alkuun panema ja johtama projekti tutkia Viipurin vanhan tuomiokirkon, Mikael Agricolan todennäköisen hautapaikan, rauniot ja täten osaltaan varmistaa niiden säilyminen jälkipolville. Projekti on hyvässä vauhdissa ja sen avulla on saatu hyviä tuloksia, joiden analysointi on vielä kesken. Projektin monissa käytännön järjestelyissä Viipurissa ovat auttaneet arkeologi Aleksandr Saksa ja johtaja Raimo Kesonen Matka Hermeksestä.

Seuran pysyvä asiantuntija Ossi Tuusvuori on ideoinut ja myös käytännössä toteuttanut monia Seuran järjestämiä tapahtumia. Hän on ollut myös mukana Viipurin tuomiokirkkohankkeessa. Toinen erityisavustaja Juhani Holma on yhdessä Seuran hallituksen jäsenten Heikki Jääskeläisen ja Ossi Haaramäen kanssa suunnitellut sitä, miten Seura osallistuu Saksassa vuoden 2017 aikana  järjestettävään reformaation juhlavuoteen 2017 ja pitää siinä yhteydessä esillä Mikael Agricolan elämäntyötä ja sen merkitystä.

Syyskokouksessa 2011 Seuran hallitus muuttui siten, että arkkipiispan sihteeri Heikki Jääskeläinen halusi jäädä pois hallitustyöskentelystä. Tilalleen hän esitti arkkipiispan kanslian kansliasihteeri Risto Leppästä, joka hyväksyttiin hallitukseen. Seuran sihteeri vaihtuu myös vuoden 2012 alusta, sillä Anniina Lehtokari jää pois omasta pyynnöstään. Kiitämme Anniinaa erinomaisesta ja asioihin paneutuneesta työpanoksesta! Se on on ollut Seuralle erittäin tärkeä! Syyskokous valitsi uudeksi sihteeriksi FM Elina Maineksen. Toivotamme Elinan tervetulleeksi!

Vuonna 2012 Seura tulee jatkamaan samoilla toiminnan pääpainoaloilla monin eri tavoin. Seura jatkaa Viipurin tuomiokirkkohanketta ja reformaation juhlavuoden 2017 valmistelua. Seura tekee edelleen toukokuussa 17. – 20.5.2012 matkan Saksaan Lutherstadt Wittenbergiin ja muihin Luther-kaupunkeihin. Seuran yhteydessä toimivat eri alojen asiantuntijat pitävät myös vuoden 2012 aikana monia yleisöluentoja. Seuran kevät- ja syyskokoukset järjestetään entiseen tapaan huhti- ja syyskuussa Mikael Agricolan (9.4.) ja Mikaelin (30.9.) päivien tienoilla.

Kutsun Teidät kaikki sydämellisesti mukaan Mikael Agricola -seuran monipuoliseen toimintaan!

Lopuksi minulla on ilo Mikael Agricola -seuran puolesta kiittää kaikkia Seuran hallinnossa ja käytännön työssä toimineita erinomaisesta työpanoksesta vuonna 2011. Kiitän myös Seuran jäseniä sekä kaikkia yhteistyötahoja kuluneen vuoden yhteistyöstä.

Toivotan kaikille rauhallista jouluaikaa ja menestyksekästä uutta vuotta 2012!

Jyrki Knuutila

Mikael Agricola -seuran puheenjohtaja

Seuran syyskokous pidettiin 17.11. Turussa, Maaherranmakasiinissa klo 18. Jäsenistöä oli paikalla parisenkymmentä.

Kokouksessa keskusteltiin jäsenmaksuista, varainhankinnasta, Viipuri -hankkeesta sekä toukokuun Wittenbergin matkasta. Jäsenmaksujen summat pysyvät entisellään, mutta jäsenhankintaa pyritään tehostamaan. Matka Wittenbergiin on herättänyt runsaasti kiinnostusta ja sen tarkentunut ohjelma löytyy jo seuran verkkosivuilta.

Seuran uudeksi sihteeriksi oli hallitus syyskokousta edeltävässä kokouksessaan yksimielisesti valinnut FM Elina Maineksen. Maines on toiminut muun muassa Agricolan juhlavuoden 2007 Agricola-bussien projektisihteerinä. Elina aloittaa tehtävässä virallisesti tammikuussa.

Vanha hallitus jatkaa lähes samalla kokoonpanolla kuin aikaisempina vuosina. Heikki Jääskeläisen pyynnöstä hänen tilalleen hallitukseen valittiin Arkkipiispan kansliasihteri Risto Leppänen Turusta. Jääskeläinen jatkaa kuitenkin seuran asiantuntija-jäsenenä.

Mikael Agricola -seuran syyskokouksessa 17.11.2011 valittu hallitus

Puheenjohtaja
Dosentti Jyrki Knuutila, Helsinki
etunimi.sukunimi(at)helsinki.fi

Jäsenet

Professori Kaisa Häkkinen, Paimio, Turun yliopiston edustaja
etunimi.sukunimi(at)utu.fi

Fil. maist. Keijo Perälä, Turku, rahastonhoitaja
etunimi.sukunimi(at)pp3.inet.fi

Vastaava kustannustoimittaja Marja Sevón, Turku
etunimi.sukunimi(at)netti.fi

Arkkipiispan kansliasihteeri Risto Leppänen, Turku
etunimi.sukunimi(at)evl.fi

Opetusneuvos Pirjo Sinko, Helsinki, opetushallitus
etunimi.sukunimi(at)oph.fi

Teol. tohtori Ossi Haaramäki, Nurmo
etunimi.sukunimi(at)netikka.fi

Varajäsenet

Pääjohtaja Jussi Nuorteva, Helsinki, Arkistolaitos
etunimi.sukunimi(at)narc.fi

Professori Markus Hiekkanen, Turun yliopisto, Hgin ja Turun yliopistojen dosentti
etunimi.sukunimi(at)pp.inet.fi

Kokouksen jälkeen nautittiin glögiä sekä pientä purtavaa ennen professori Erkki Tuppuraisen mielenkiintoista esitelmää Agricolan virsistä.

Syyskokous oli oikein lämminhenkinen ja onnistunut.

Mukavaa joulun odotusta kaikille Agricolan ystäville!

Toivottaa väistyvä sihteeri,

Anniina Lehtokari

Tohtori Yuri Ogloblinin puhe Turussa 18.6.2011 Karjalaisten kesäpäivien yhteydessä Maaherran makasiinissa pidetyssä Mikael Agricola-seuran tilaisuudessa, jonka teemana oli ”Mikael Agricolan perinnön vaaliminen Venäjällä”.

Rakkaat Mikael Agricolan ystävät ja ihailijat! Hyvät Karjalan edustajat, sen perinteiden ja identiteetin vaalijat!

Sallikaa minun, Kuolemajärven – Krasnaja Dolinan – asukkaiden ja Koiviston – Primorskin – kaupungin hallinnon puolesta, toivottaa teidät tervetulleeksi tapaamiseemme Turun yliopistoon, sekä mieleenpainuvaan ja tärkeään tapahtumaan eli Karjalaisille Kesäjuhlille Turussa.

Toivon teille hedelmällisiä tuloksia koskien kaikkia suunniteltuja toimia ja niiden menestyksekästä kehittämistä. Kiitos mahdollisuudesta saada tavata teidät, kiitos Mikael Agricolan seuran jäsenille, Ossi Tuusvuorelle, Kuolemanjärvi- säätiölle ja sen hallituksen puheenjohtaja Kalevi Kettiselle sekä kaikille suomalaisystäville, jotka ovat aina mukana meidän yhteisissä toimissa.

Olen ollut valvojana Mikael Agricolan muistomerkillä Kyrönniemessä 11 vuotta. Kesäkuun 22. päivään vuonna 2000 osuu virstanpylväs: paikan päällä vuonna 1557 kuolleen merkittävän suomalaisen, suomen kirjakielen kehittäjän, kristinuskon reformaattorin ja rauhantekijän Mikael Agricolan, muistomerkki palautettiin alkuperäiseen muotoonsa. Vuonna 1900 Koiviston nuorisoseura pystytti muistomerkin, mutta se hävisi sodan jälkeisenä aikana. Paikallisten kansatieteilijöiden elämänkutsumuksen seurauksena tämä muistomerkki löytyi ja se palautettiin alkuperäiseen asuunsa sekä entiselle paikalleen.

Erityisesti haluan mainita tämän merkittävän muistomerkin palauttamiseen osallistuneet: akateemikko Vladimir Smirnov ja Viipurin piirin ja kaupungin johtaja Georgy Porjadin sekä lukuisia vapaaehtoisia.

Tämä venäläisten aloite oli suuresti arvostettu Suomessa. Palautetun muistomerkin vihkimiseen osallistuivat Suomen suurlähettiläs Markus Lyyra, ministeri Jaakko Numminen, Kuolemajärvi- säätiön hallituksen puheenjohtaja Kalevi Kettinen ja lukuisia julkisuuden henkilöitä, Venäjän hallituksen virkamiehiä ja tavallisia kansalaisia.

Tämä tapahtuma oli alkuponnahdus seuraaville tapahtumille ikuistamaan muistoa ja perinnetietoa Mikael Agricolasta niin Venäjällä kuin Suomessakin. Vuotta myöhemmin tähän merkittävään paikkaan Viipurin hallinto rakensi pienen pirtti museon, jossa esitellään tietoa Mikael Agricolan elämästä ja elämäntyöstä kolmella eri kielellä. Pirttimuseon vihkimiseen elokuussa 2001 osallistuivat Suomen Pietarin pääkonsuli Kauko Jämsén, Suomen luterilaisen kirkon arkkipiispa Jukka Paarma, ministeri Jaakko Numminen ja lukuisia julkisuuden henkilöitä.

Monet kävijät Suomesta, Pietarista ja muista paikoista vierailevat suurella mielenkiinnolla ja ilolla Agricolan muistomerkillä. Menestystä on niittänyt venäläisten suosioon päässyt Kuolemajärvi-säätiön julkaisema kirja, jota tuettiin taloudellisesti Agricolan juhlavuoden valtuuskunta. Kirjan on kirjoittanut koulunjohtaja Seppo Pirhonen. ”Aika ennen meitä – Vremena do nas” kertoo paikallisesta historiasta sekä elämänmenosta suomalaisten aikana.

Pirttimuseon vieraskirja sisältää monia kiitollisia ja onnea toivottavia kommentteja vierailijoilta.
Usein voikin kuulla mm. seuraavan kommentin: ”On erittäin tärkeää ja hyvä, että suomalaiset ja venäläiset yhdessä säilyttävät muistissa tärkeitä tapahtumia ja merkkihenkilöitä. Ei ole enää erillistä historiaa ja erillisiä kokemuksia – on yhteinen ja mielekäs elämä, ja tämä jaettu kokemus on yhteistä kallista perintöämme. Kansanperintöä. Mikael Agricolan elämä ja työ on erinomainen esimerkki kaikille.”

Suurella toivolla ja ilolla haluan tähdentää, että Mikael Agricolan perinnön vaaliminen jatkuu menestyksekkäästi, sekä elää ja kasvaa. Vuosikymmenen takaiset merkittävät tilaisuudet antoivat ponnahduslaudan monelle yhteiselle Suomen ja Venäjän väliselle tapahtumalle. Ne todella osoittivat tavallisten venäläisten positiivista asennetta meidän ihanaa naapuriamme – Suomea kohtaan.

Minulla on sellainen vaikutelma, että Mikael Agricolan henki on aina näkymättömästi läsnä ja opastaa meitä näissä yhteisissä asioissa. Menisi kauan listata kuinka monta tapahtumaa järjestettiin ikuistamaan Mikael Agricolan muistoa: Niitä olivat yhteiset suomalais-venäläiset seminaarit Turussa, Helsingissä ja Viipurissa, näyttely Viipurin kirjastossa ja lukuisa joukko painettuja materiaaleja, jotka kiinnostavat kansalaisia molemmissa maissa.

Haluan nostaa esille vuonna 2007 vietetyn Mikael Agricolan juhlavuoden kesäkuisen tapahtuman Kyrönniemessä, jossa laskimme seppeleitä muistomerkille ja kuulimme mm. juhlavuoden valtuuskunnan edustajien arkkipiispa Jukka Paarman ja ministeri Jaakko Nummisen puheenvuorot.

Erityisen odotettu ja jännittävä tapahtuma oli Mikael Agricolan muistomerkin paljastus Viipurissa kesäkuun lopulla 2009. Ei ole sanoja kuvaamaan ja arvioimaan uudelleen tätä merkittävää tapahtumaa. Mikael Agricola palasi ikuisiksi ajoiksi Viipuriin!

Rakkaat ystävät! Puheeni lopuksi haluan taas kiittää teitä tapaamisestamme, toivottaa meille kaikille menestystä ja toivon, että voimme jatkaa yhteistyötä.

Mikael Agricolan asia elää ja kukkii. Edessä on paljon tehtävää.

Oma kieli, oma mieli – motto jokaiseen aikakauteen.

Yuri Ogloblin

Mikael Agricolan pirttimuseo on avoinna kesä-syyskuun aikana, yhteydenotot ennalta sovittavista vierailuista Yuri Ogloblinille puh.  +7 921 303 72 67

Vanhat valtapuolueet ovat koettaneet vaitiolollaan estää ruotsin kielen asemaa muodostumasta kevään 2011 eduskuntavaalien aiheeksi. Ruotsin kielen vihaajat taas tekevät kaikkensa saadakseen sen mukaan.

Keskustelu ruotsin asemasta tuo aina pinnalle myös uskomattomia syrjintäasenteita. Jos samanlaista kieltä käytettäisiin jostain muusta vähemmistökansallisuudesta, yleinen syyttäjä nostaisi syytteen kiihotuksesta kansanryhmää vastaan. Mutta hurreista saa sanoa mitä tahansa, rankaisematta.

Voi vain ihmetellä, kuinka aitosuomalaista koulujemme historianopetus oikein on ollut, kun ruotsin kielen merkitystä eurooppalaisen sivistyksen tuojana eivät läheskään kaikki tunnu ymmärtävän. Monet näyttävät kuvittelevan, että meillä olisi ollut jokin vaihtoehtoinen oma sivilisaatio, jonka kehitystä ruotsalaiset tulivat tänne estämään. Tällaisen käsityksen syntymiseen kuvitelmalla jostain suomalais-ugrilaisesta kulttuuripiiristä lienee ollut jokin osa.

Olisihan meillä tietysti ollut vaihtoehto, mutta se oli venäläinen. Onneksi jouduimme Venäjän valtapiiriin vasta niin myöhään, että ruotsalainen yhteiskuntajärjestys oli jo vakiintunut, ja Suomen suuriruhtinaskunnasta tuli Ruotsin lakia noudattava ruotsalainen valtio Venäjän keisarikunnassa. Kun venäläinen yhteiskunta sekasorron vuotena 1917 uhkasi saada meilläkin yliotteen, tuloksena oli kaikkien aikojen katastrofi. 1920-luku osoitti kuitenkin, että ruotsalaisen yhteiskuntamme perusrakenteet olivat niin lujat, että selvisimme kuilun pohjalta ainutlaatuisen hyvin.

Kaikesta tästä huolimatta ruotsin kielestä on tullut käytännön ongelma. Ruotsi vie peruskoulun opetusohjelmassa tilaa joltakin muulta aineelta. Ruotsinkielisten väite, että se ei ole muilta kieliltä pois, on kestämätön. Jos oppilas on kielellisesti enintään keskinkertainen, kuten useimmat meistä ovat, pakollinen ruotsi estää jonkin muun kielen opiskelun. Itä-Suomessa on erityisen akuutti kysymys venäjän kielen opiskelusta, joka olisi kovin tarpeellista. Kun venäjään suhtaudutaan vielä kielteisemmin kuin ruotsiin, sen opiskelua pitäisi jollain keinoin suosia.

Ruotsin kielen asema on yhteiskunnassamme rajusti huonontunut toisen maailmansodan jälkeen. Vielä 1940-luvulla saatettiin elokuva filmata kahteen kertaan: suomeksi ja ruotsiksi. Nykyään ei elokuvia haluttaisi edes tekstittää ruotsiksi, puhumattakaan että näyttelijät pystyisivät esittämään saman ruotsiksi. Kyllä ruotsia on hyvä syy nimittää toiseksi kansalliskieleksi, mutta kuvitelma kaksikielisestä yhteiskunnasta on epärealistinen. Epätoivoiset yritykset turvata asiakaspalvelu kaikissa viranomaisissa ja julkisissa laitoksissa ruotsiksi ovat epäonnistumaan tuomittuja. Asiakaspalveluruotsin kurssit ovat turhia, sillä etelä-Suomen ruotsinkieliset osaavat suomea hyvin tai täydellisesti, eivätkä sen vuoksi halua tulla palvelluiksi alkeellisella ruotsin kielellä.

Ruotsin kielen pakollisuudesta on korkea aika jossain määrin luopua. Se alkaa olla jo ruotsinkielisen kulttuurin omakin etu. Asenteet ovat niin laajalti kielteisiä. Nyt on koetettava tosissaan miettiä, miten ruotsin kieli saataisiin säilymään Suomessa. Sitähän ruotsinkieliset itse ahkerasti tekevät, mutta siihen mietintään on saatava mukaan enemmän suomenkielisiä.

Saattaa olla perää niissä väitteissä, että keskittyminen vaatimaan ruotsinkielistä palvelua on virhe, vaikka se joissakin tapauksissa, kuten sairaanhoidossa, onkin tärkeää. Kielen säilymisen kannalta on ensisijaista ruotsinkielisten instituutioiden säilyminen. Kieli on sosiaalinen ilmiö. Sivistyskieli voi säilyä vain, jos on yhteisöjä, jotka työskentelevät ja elävät sillä kielellä. Kaksikieliset instituutiot johtavat yksikielisyyteen, jos vähemmistökieli on ruotsi. Sen vuoksi valtion ja kuntienkin hallinnossa menossa olevat uudelleen järjestelyt voivat olla tuhoisia, kun enemmistöltään ruotsinkieliset virastot hävitetään yksi toisensa jälkeen. Ruotsinkieliset saavat olla tyytyväisiä, että aikoinaan perustivat oman yliopiston. Ainoa virhe taisi olla sijoituspaikka, Turku, pieni kaksikielinen saareke suomenkielisellä alueella.

Vanhan svekofiilin on vaikea kuvitella, minkälainen on sivistynyt suomalainen, joka ei yhtään osaa ruotsia? Mikä käsitys hänellä on kulttuurisista juuristaan, jos kaikki ruotsinkieliset kirjoitukset ovat hänelle hepreaa? Pitäisikö ruotsin kielen alkeet sittenkin opettaa kaikille, kiinnittäen huomiota kielen yhtäläisyyksiin englannin ja saksan kanssa? Tai ainakin lukiossa?  Sekään ei taida onnistua, kun lukio ei enää ole yleissivistävä, vaan kokoelma erikoistuviin opintoihin valmistavia kursseja. Nyky-yhteiskunnassa kielet, tai siis kieli (englanti), lienee pelkästään tekninen apuväline, jonka avulla selvitään työtehtävistä ja voidaan seurustella Facebookissa. Sillä tavoin etelä-Suomesta hävisi ruotsinkielinen työväestö. He eivät nähneet mitään syytä säilyttää kieltä, jolla ei käytännön elämässä ollut mitään virkaa.

Kärkiehdokkaat vuoden 2011 Mikael Agricola -palkinnon ja J.A.  Hollon palkinnon saajiksi julkistettiin Helsingissä KOM- ravintolassa 22. helmikuuta 2011 pidetyssä ”Kääntäjän ääni” – illassa.

Mikael Agricola -palkinnon saajaksi ovat ehdolla Olli Kuukasjärvi Fjodor Dostojevskin romaanista Idiootti (Otava), Jukka-Pekka Pajunen Herta Müllerin romaanista Hengityskeinu (Otava) ja Oili Suominen W. G. Sebaldin romaanista Saturnuksen renkaat (Tammi).

J.A. Hollon palkinnon saajaksi ovat ehdolla Matti Kinnunen Richard McGregorin teoksesta Puolue. Kiinan hallitsijoiden salainen maailma (Otava), Kirsi Luoma Nicholas D. Kristofin ja Sheryl WuDunnin teoksesta Puolikas taivasta (Like) ja Lena Talvio Paolo Rossin teoksesta Modernin tieteen synty Euroopassa (Vastapaino).

Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto ja Suomen Kirjasäätiö jakavat Mikael Agricola -palkinnon vuosittain tunnustuksena edellisenä vuonna julkaistusta merkittävän kaunokirjallisen teoksen erinomaisesta suomennoksesta.  J. A. Hollon palkinto annetaan tunnustuksena edellisenä vuonna julkaistun vaativan tietokirjan korkeatasoisesta suomennoksesta. Palkinnon saajan valitsee Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton, Suomen arvostelijain liiton ja Suomen tietokirjailijoiden edustajista muodostuva lautakunta.

Ehdokkaista ja heidän teoksistaan lisääs SKTL:n sivuilla: http://www.sktl.fi/ajankohtaista/?x20036=38072

Lisätietoja:
Laura Jänisniemi
(SKTL:n kirjallisuuden kääntäjien jaoston pj)
050 371 7467
kirjallisuudenkaantajat at sktl.fi

Mikael Agricola -seura on noudattanut vuonna 2010 toimintasuunnitelmansa kaikkia osa-alueita. Seura on edistänyt Mikael Agricolan ja hänen elämäntyönsä tunnettavuutta Suomessa esitelmin ja osallistumalla Turun kirjamessuihin. Seuran erityisasiantuntija Ossi Tuusvuori on osallistunut myös tässä tarkoituksessa moniin tapaamisiin ja kokouksiin. Hän on ollut mukana suunnittelemassa tapahtumia vuodelle 2011, jolloin Turku toimii toisena Euroopan kulttuuripääkaupunkina. Seura teki toukokuussa 2010 yhdessä Suomen kirkkohistoriallisen seuran kanssa retken Novgorodiin, minkä yhteydessä kuultiin luentoja mm. Mikael Agricolan kielestä, sanastosta, virsistä sekä rauhanneuvottelumatkasta Novgorodin kautta Moskovaan 1557.

Seuran puheenjohtaja Jyrki Knuutila ja varapuheenjohtaja Kaisa Häkkinen sekä seuran jäsenet professorit Erkki Tuppurainen ja Jorma Hannikainen ovat toimineet tiedeyhteisössä monin eri tavoin ja pitäneet esillä Mikael Agricolaan ja hänen aikaansa liittyvää poikkitieteellistä tutkimusta tekstijulkaisuin, artikkelein ja esitelmin. Kaisa Häkkinen on edelleen jatkanut myös Agricolan ja hänen aikaansa liittyvät poikkitieteellisen tutkimushankkeen valmistelua. Seuran tieteelliseen toimintaan on myös kulunut Markus Hiekkasen ideoima ja alkuun panema projekti tutkia Viipurin vanhan tuomiokirkon, Mikael Agricolan todennäköisen hautapaikan, rauniot ja täten osaltaan varmistaa niiden säilyminen jälkipolville. Seura osallistui syyskuussa Viipurissa vietetyille Suomen kulttuuripäiville, joiden yhtenä osana oli Hiekkasen Viipurin nykyisille asukkaille pitämä yleisöesitelmä kirkon historiasta ja ekskursio kirkon raunioille. Hanke sai myös 36 000 € apurahan Alfred Kordelinin säätiöltä.

Syyskokouksessa 2010 Seuran erityisasiantuntijaksi valittu Juhani Holma on ollut talven, kevään ja kesän aikana Saksassa Lutherstadt Wittenbergissä valmistelemassa reformaation juhlavuotta 2017 ja siinä yhteydessä suunniteltua Mikael Agricolan esille nostamista. Seuran hallituksen jäsenet Heikki Jääskeläinen ja Ossi Haaramäki ovat edelleen omilla toimillaan pitäneet yllä tämän juhlavuoden suunnittelua Seuran osalta.

Vuonna 2011 Seura tulee jatkamaan samoilla toiminnan pääpainoaloilla monin eri tavoin. Niistä mainittakoon Turun kulttuuripääkaupunkivuoden monet tilaisuudet sekä jatkaminen Viipurin tuomiokirkkohankkeen ja reformaation juhlavuoden 2017 valmistelujen parissa. Seura suunnittelee myös keväällä matkaa Saksaan Lutherstadt Wittenbergiin. Seuran yhteydessä toimivat erialojen  asiantuntijat pitävät myös vuoden 2011 aikana monia yleisöluentoja.

Kutsun Teidät kaikki sydämellisesti mukaan Mikael Agricola -seuran monipuoliseen toimintaan!

Lopuksi minulla on ilo Mikael Agricola -seuran puolesta kiittää kaikkia Seuran hallinnossa toimineita erinomaisesta työpanoksesta vuonna 2010. Kiitän myös Seuran jäseniä sekä kaikkia yhteistyötahoja kuluneen vuoden yhteistyöstä. Toivotan kaikille rauhallista jouluaikaa ja menestyksekästä uutta vuotta 2011.

Jyrki Knuutila
Puheenjohtaja
Mikael Agricola -seura

Kuva: vuoden 2007 kalenteri

Agricola-juhlavuoden 2007 kunniaksi tehty seinäkalenteri on saanut uusintapainoksen vuodelle 2011. Kalenteri koostuu Mikael Agricolan vuonna 1544 ilmestyneen Rucouskirian kalenteriosaston teksteistä ja Leonhart Fuchsin yrttikirjan kuvista. Agricolan teoksen kalenteriosastoa on sanottu ensimmäiseksi suomalaiseksi tietosanakirjaksi, koska se sisältää tietoa monenlaisista asioista, esimerkiksi yleisestä teologiasta, astrologiasta, terveydenhoidosta ja ruokavaliosta, kasvatuksesta ja koulutuksesta sekä ihmisten ja eläinten elämänjuoksusta. Joka kuukauteen liittyy lisäksi pieni muistoruno, jonka jälkeen annetaan ajankohtaisia terveydenhoito-ohjeita.

Nyt valmistetun kalenterin jokaisesta kuukausinäkymästä saa repäistyä postikortin, johon on kuvattuna kunkin kuukauden kalenteri Agricolan alkuperäisteoksen jäljennöksenä. Kortin kääntöpuolelta löytyvät otsikkotekstit, runot ja terveydenhoitoa koskevat suorasanaiset tekstit kirjoitettuina sillä tavoin, kuin ne todennäköisesti on luettu ääneen Agricolan aikana. Kalenteri on painettu paksulle vanhahtavalle korttikartongille.

Kalenterin tuotti Mikael Agricolan juhlavuotta 2007 valmisteleva Turun yliopiston työryhmä, Turun yliopiston viestintäyksikkö ja Mikael Agricolan teosten tieteellinen editio ja morfosyntaktinen tietokanta -tutkimushanke, jonka kotipaikka on Turun yliopisto.

Kalenteria voi ostaa yliopiston myyntipisteistä, mutta mikäli haluaa kannattaa suoraan seuran toimintaa, kalenteria saa 15 euron hintaan seuraavista kohteista:

– Turun linnan kauppa Fatabur
– MatkaHermes
– Tuorlan majatalon puoti
– Naantalin kirjakauppa (Birgitta)
– Raision kirja
– Kansallinen kirjakauppa (Linnankatu)
– Mikael Agricola -seuran toimistolta sopimuksen mukaan